Nuorten Playoffsit käyntiin, pika-analyysit

Viikonloppuna käynnistyivät sitten vihdoinkin myös junnujen pleijarit.
Pika-analyysin voikin aloittaa samoilla sanoilla, kuin Ilta-Sanomat uutisoi aikuisten tulevia taistoja "Bluesille on tulossa pitkä kesäloma". C-junnut ottivat rumasti nokkaansa kotonaan TPS:tä, numeroin 2-6. Tänään sitten tuo tappio pitäisi kääntää voitoksi vierasottelussa Suomen Turussa; tekemätön paikka. Toivottavasti olen tuon suhteen väärässä, mutta tauti tuntui ainakin eilen olleen tarttuvaa, sillä myös Bluesin B-junnut ottivat samaisessa kotihallissa pataan Oulun Kärpiltä 1-4 luvuin. En ollut näkemässä tuota Bluesin C-junnujen peliä, mutta ainakin tilastojen valossa Bluesin pojat ovat hallineet peliä selvästi (torjunnat Blues 24 - TPS 43), joten toivonkipinä elää varmaankin siinä, kuinka tänään saadaan useampi veto börsään.
Sitten lyhyt katsaus eilisiin Helsingin Pirkkolan peleihin. Ensin HIFK C-junnut voittivat Tampereen Ilveksen 4-3 ja heti perään Jokerit samoin luvuin HPK:n. Molemmat eilen voittaneet joukkueet (HIFK ja Jokerit), menevät tänään jatkoon suoraan kak´s muna. Vaikkakin nuo eiliset numerot näyttävät, että ottelut olisivat olleet tasaisia, paikan päällä olleena voin vakuuttaa niiden olleen kaikkea muuta. Niin HIFK:n kuin Jokereiden peliasenne vain lerpsahti loppua kohden kuin vanhan miehen vehkeet. Kunhan pojat pelaavat tänään loppuun asti oikealla asenteella, tulossa on molemmille selvät voitot, vaikka tänään pelataan vieraissa. Lisäksi tulette tänään näkemään aivan uudet pistenikkarit, sillä molempien stadilaisten joukkueiden ns. MJ-pojat olivat eilen aika vaisuja. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.....
PS.onhan se taas kiva nähdä illalla pelien jälkeen kuinka väärässä sitä on ollut :)

C,B ja A-junnujen pleijarit lähestyy, mopo keulii

On taas se aika vuodesta, kun pitäisi alkaa keräämään kovan duunin hedelmiä. Näyttää parasta osaamistaan ja ennenkaikkea sitä, miten on kehitytty niin pelaajina kuin joukkueinakin. Mitä sitten menneet vuodet ovat opettaneet "ns.pleijareiden" tasosta ja joukkueista, jotka niissä pärjäävät? Mitä pleijareissa itse asiassa mitataan? Valmentajan kykyä "löytää" kesken kauden "uusia" vastuunottajia vanhemmista ikäryhmistä (eli siis tietenkin pelaajia, joita ei kauden aikana ole omassa pukukopissa liiemmin nähty)? Vai jo kauden aikana hyväksi havaittua "järjettömän tiivistämisen" viemistä aivan uusiin svääreihin, eli maksimissaan peliaikaa riittää vain kuudelle hyökkääjälle ja neljälle pakille? Kokemushan on opettanut, että näillä keinoin saadaan paras tulos aikaiseksi, eli mahdollisesti metallia kaulaan keväällä ja valmentajalle pedattua seuraavaksi kaudeksi hieman isommat kilometrikorvaukset ja muut edut. Kun tähän vielä yhdistetään se tosiseikka, että puolet joukkueesta vaihdettiin jo edellisenä keväänä (jälleen kerran), niin onhan siinä tullut taas sanalle "valmentaja" roppakaupalla sisältöä!
Olisiko täysin utopistinen ajatus, että kun kerran käytössä on tuo "valmentaja"-niminen sana, niin Suomikiekko ensi töikseen tekisi sille sanalle uudelleen määrittelyn. Kun jotenkin vain tuntuu, että muinoin tuo sana ja sen sisältö oli toisenlainen. Valmentaja opetti pojille niin luisteluun,mailankäyttöön kuin peliin liittyviäkin asioita, ihan oikeasti. Oletteko muuten koskaan miettineet asiaa esim. seuraavalta kantilta: jos valmentaja haluaa, että pojat oppisivat taitavammin luistelemaan, niin ongelmaksi muodostuu sana "taitavammin". Nykykiekko on viime vuosikymmeninnä muuttunut totaalisesti, näiden "itseään valmentajiksi" kutsuttujen henkilöiden jääkiekoksi kutsumastaan pelistä. On täysin epärealistista edes kuvitella, että nämä henkilöt pystyisivät opettamaan "oikeanlaista teränkäyttöä tai pehmeitä handuja" näille pojille! Kun itse ei osata, eikä jäällä koko kauden aikana pojille ole näyttää oikeanlaisia mallisuorituksia, niin kuinka helvetissä opit, kun et edes tiedä miltä oikeanlainen suoritus näyttää. Huutoa kyllä piisaa; "jumalauta jalat käy", kiekkoa liikkeelle, mitä helvettiä......!
Eli siis paluu alkuun, menkäähän taas halleille jo tänä viikonloppuna aistimaan tulevia pleijareita ja seuraamaan, näettekö kentällä innostuneita ja lajistaan täpinöitä saavia nuoria pelaajanalkuja, vai otsat rypyssä,paineet niskassa ja paskat housussa kiekkoa eteenpäin tökkiviä tulevia Wayne Greatzkyjä, in your dreams!
JUNIORIVALMENTAJAT HERÄTYS, nykyisen laatuinen ja tasoinen toiminta ei mene kohta läpi edes omalle vaimolle.