Jääkiekon 80/20 säännöt, osa 1

Kun muuten tuo aika tuntuu olevan juuri nyt kortilla, päätin aloittaa uuden, liike-elämästä tutun 80/20 säännön mutustelun jääkiekon näkökulmasta. Esitän osissa joukon lyhyitä väittämiä, tiukkapipoisimmille tiedoksi, että nämä syntyvät tahtia 1 per 10 sekunttia, joten niiden todenperäisyys on vähintäänkin kyseenalainen; vai onko?

Väite 1: 80% junnukiekkoilijoista sijaitsee pääkaupunkiseudulla, mutta vain 20% nuorten maajoukkueiden pelaajista tulee tältä alueelta?

Väite 2: jos edellä oleva on tosi, niin tuleeko 80% vai 20% ns. "hyvistä valmentajista" pääkaupunkiseudulta vai sen ulkopuolelta?

Väite 3: jos vastasit edelliseen 80%, älä lue eteenpäin, sillä jäit luokallesi.

Väite 4: pääkaupunkiseudun valmentajista 80% käyttää 80% jääajasta saman koko kentän kiertoharjoituksen tekemiseen(3:lla pelaajalla) ja maaseudun valmentajista vain 20% käyttää ko. harjoitetta (lue myös ns. pelinavaus harjoitus)

Väite 5: 80% valmentajista sitten tuskastelee suurimman osan kautta, kun peli ei "aukea" vaikka jumalauta koko kausi on harjoiteltu " vapaan kentän" surffailua!

Väite 6: 80% valmentajista sisällyttää aina peliosion harjoituksen viimeiseen varttiin, joilloin lihasmuistin ja hermotuksen puolesta se on järjettömintä

Väite 7: 80% pääkkärin valmentajista tehdessään " tiivistyksen" kahteen kentään, ei 80% tekemistään kerroista saa mitään näkyvää aikaiseksi

Väite 8: 80% junioreista ei osaa luistella tai käsitellä mailaa nykykiekon vaatimustason mukaisesti

Väite 9: 80% valmentajista kiinnittää edelliseen 80% liian vähän aikaa

Väite 10: 80% valmentajista lähtee/ on jo lähtenyt "valmentamaan" ensi kauden joukkuettaan, eli kiertämään katsomoihin tutkiskelemaan "mistähän ne ensi kauden vastuun kantajat löytyisivät"?

Viimeinen väite: 80% pääkkärin valmentajista on lopettanut oman "pelaajauransa" B-junnuissa polvivammaan", muuten kyllä........

älkää ottako liian vakavasti.......

C,B ja A-junnujen pleijarit lähestyy, mopo keulii

On taas se aika vuodesta, kun pitäisi alkaa keräämään kovan duunin hedelmiä. Näyttää parasta osaamistaan ja ennenkaikkea sitä, miten on kehitytty niin pelaajina kuin joukkueinakin. Mitä sitten menneet vuodet ovat opettaneet "ns.pleijareiden" tasosta ja joukkueista, jotka niissä pärjäävät? Mitä pleijareissa itse asiassa mitataan? Valmentajan kykyä "löytää" kesken kauden "uusia" vastuunottajia vanhemmista ikäryhmistä (eli siis tietenkin pelaajia, joita ei kauden aikana ole omassa pukukopissa liiemmin nähty)? Vai jo kauden aikana hyväksi havaittua "järjettömän tiivistämisen" viemistä aivan uusiin svääreihin, eli maksimissaan peliaikaa riittää vain kuudelle hyökkääjälle ja neljälle pakille? Kokemushan on opettanut, että näillä keinoin saadaan paras tulos aikaiseksi, eli mahdollisesti metallia kaulaan keväällä ja valmentajalle pedattua seuraavaksi kaudeksi hieman isommat kilometrikorvaukset ja muut edut. Kun tähän vielä yhdistetään se tosiseikka, että puolet joukkueesta vaihdettiin jo edellisenä keväänä (jälleen kerran), niin onhan siinä tullut taas sanalle "valmentaja" roppakaupalla sisältöä!
Olisiko täysin utopistinen ajatus, että kun kerran käytössä on tuo "valmentaja"-niminen sana, niin Suomikiekko ensi töikseen tekisi sille sanalle uudelleen määrittelyn. Kun jotenkin vain tuntuu, että muinoin tuo sana ja sen sisältö oli toisenlainen. Valmentaja opetti pojille niin luisteluun,mailankäyttöön kuin peliin liittyviäkin asioita, ihan oikeasti. Oletteko muuten koskaan miettineet asiaa esim. seuraavalta kantilta: jos valmentaja haluaa, että pojat oppisivat taitavammin luistelemaan, niin ongelmaksi muodostuu sana "taitavammin". Nykykiekko on viime vuosikymmeninnä muuttunut totaalisesti, näiden "itseään valmentajiksi" kutsuttujen henkilöiden jääkiekoksi kutsumastaan pelistä. On täysin epärealistista edes kuvitella, että nämä henkilöt pystyisivät opettamaan "oikeanlaista teränkäyttöä tai pehmeitä handuja" näille pojille! Kun itse ei osata, eikä jäällä koko kauden aikana pojille ole näyttää oikeanlaisia mallisuorituksia, niin kuinka helvetissä opit, kun et edes tiedä miltä oikeanlainen suoritus näyttää. Huutoa kyllä piisaa; "jumalauta jalat käy", kiekkoa liikkeelle, mitä helvettiä......!
Eli siis paluu alkuun, menkäähän taas halleille jo tänä viikonloppuna aistimaan tulevia pleijareita ja seuraamaan, näettekö kentällä innostuneita ja lajistaan täpinöitä saavia nuoria pelaajanalkuja, vai otsat rypyssä,paineet niskassa ja paskat housussa kiekkoa eteenpäin tökkiviä tulevia Wayne Greatzkyjä, in your dreams!
JUNIORIVALMENTAJAT HERÄTYS, nykyisen laatuinen ja tasoinen toiminta ei mene kohta läpi edes omalle vaimolle.