Jääkiekon 80/20 säännöt, osa 1

Kun muuten tuo aika tuntuu olevan juuri nyt kortilla, päätin aloittaa uuden, liike-elämästä tutun 80/20 säännön mutustelun jääkiekon näkökulmasta. Esitän osissa joukon lyhyitä väittämiä, tiukkapipoisimmille tiedoksi, että nämä syntyvät tahtia 1 per 10 sekunttia, joten niiden todenperäisyys on vähintäänkin kyseenalainen; vai onko?

Väite 1: 80% junnukiekkoilijoista sijaitsee pääkaupunkiseudulla, mutta vain 20% nuorten maajoukkueiden pelaajista tulee tältä alueelta?

Väite 2: jos edellä oleva on tosi, niin tuleeko 80% vai 20% ns. "hyvistä valmentajista" pääkaupunkiseudulta vai sen ulkopuolelta?

Väite 3: jos vastasit edelliseen 80%, älä lue eteenpäin, sillä jäit luokallesi.

Väite 4: pääkaupunkiseudun valmentajista 80% käyttää 80% jääajasta saman koko kentän kiertoharjoituksen tekemiseen(3:lla pelaajalla) ja maaseudun valmentajista vain 20% käyttää ko. harjoitetta (lue myös ns. pelinavaus harjoitus)

Väite 5: 80% valmentajista sitten tuskastelee suurimman osan kautta, kun peli ei "aukea" vaikka jumalauta koko kausi on harjoiteltu " vapaan kentän" surffailua!

Väite 6: 80% valmentajista sisällyttää aina peliosion harjoituksen viimeiseen varttiin, joilloin lihasmuistin ja hermotuksen puolesta se on järjettömintä

Väite 7: 80% pääkkärin valmentajista tehdessään " tiivistyksen" kahteen kentään, ei 80% tekemistään kerroista saa mitään näkyvää aikaiseksi

Väite 8: 80% junioreista ei osaa luistella tai käsitellä mailaa nykykiekon vaatimustason mukaisesti

Väite 9: 80% valmentajista kiinnittää edelliseen 80% liian vähän aikaa

Väite 10: 80% valmentajista lähtee/ on jo lähtenyt "valmentamaan" ensi kauden joukkuettaan, eli kiertämään katsomoihin tutkiskelemaan "mistähän ne ensi kauden vastuun kantajat löytyisivät"?

Viimeinen väite: 80% pääkkärin valmentajista on lopettanut oman "pelaajauransa" B-junnuissa polvivammaan", muuten kyllä........

älkää ottako liian vakavasti.......

Nuorten Playoffsit käyntiin, pika-analyysit

Viikonloppuna käynnistyivät sitten vihdoinkin myös junnujen pleijarit.
Pika-analyysin voikin aloittaa samoilla sanoilla, kuin Ilta-Sanomat uutisoi aikuisten tulevia taistoja "Bluesille on tulossa pitkä kesäloma". C-junnut ottivat rumasti nokkaansa kotonaan TPS:tä, numeroin 2-6. Tänään sitten tuo tappio pitäisi kääntää voitoksi vierasottelussa Suomen Turussa; tekemätön paikka. Toivottavasti olen tuon suhteen väärässä, mutta tauti tuntui ainakin eilen olleen tarttuvaa, sillä myös Bluesin B-junnut ottivat samaisessa kotihallissa pataan Oulun Kärpiltä 1-4 luvuin. En ollut näkemässä tuota Bluesin C-junnujen peliä, mutta ainakin tilastojen valossa Bluesin pojat ovat hallineet peliä selvästi (torjunnat Blues 24 - TPS 43), joten toivonkipinä elää varmaankin siinä, kuinka tänään saadaan useampi veto börsään.
Sitten lyhyt katsaus eilisiin Helsingin Pirkkolan peleihin. Ensin HIFK C-junnut voittivat Tampereen Ilveksen 4-3 ja heti perään Jokerit samoin luvuin HPK:n. Molemmat eilen voittaneet joukkueet (HIFK ja Jokerit), menevät tänään jatkoon suoraan kak´s muna. Vaikkakin nuo eiliset numerot näyttävät, että ottelut olisivat olleet tasaisia, paikan päällä olleena voin vakuuttaa niiden olleen kaikkea muuta. Niin HIFK:n kuin Jokereiden peliasenne vain lerpsahti loppua kohden kuin vanhan miehen vehkeet. Kunhan pojat pelaavat tänään loppuun asti oikealla asenteella, tulossa on molemmille selvät voitot, vaikka tänään pelataan vieraissa. Lisäksi tulette tänään näkemään aivan uudet pistenikkarit, sillä molempien stadilaisten joukkueiden ns. MJ-pojat olivat eilen aika vaisuja. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.....
PS.onhan se taas kiva nähdä illalla pelien jälkeen kuinka väärässä sitä on ollut :)

Sihvosen suora 5.3, Tarvainen-Sihvonen

Esittäessäni Sihvosen Suorassa (5.2.2009) sinulle Petteri kysymyksen, koskien Urheilulukioidemme valintakriteereitä, ja väittämän jääkiekkoliiton kyvyttömyydestä löytää lahjakkuudet, vastasit mm. seuraavalla tavalla: 1. Emme me menetä tällä hetkellä yhtään pelaajaa sen tähden, että nämä muka kehittyisivät "sitten joskus myöhemmin". 2. Kyllä lahjakkuuden näkee ammattisilmällä 10-vuotiaasta.

Vastaistko nyt hieman tarkemmin ko. väittämiin. Kohtaan yksi otettakoon esimerkeiksi vaikka hieman myöhemmin kehittyneistä ja "vauhtia" murrosiässä muualta hakeneista Valtteri Filppula ja Ville Leino, jotka molemmat ovat tuoneet esille sen, kuika heillä oli suuria vaikeuksia juuri tuossa vaiheessa kun koutsit suosivat vain fysiikkaa ja itsellä tuo murrosikä ei vielä ollut puhjennut. Kohtaan kaksi olisi todella mielenkiinoista myöskin kuulla miten määrittelet lahjakkuus sanan 10-vuotiaassa tenavassa, eli mikä hänet erottaa muista?
Juha

Sihvonen:
Niin, aina poikkeukset vahvistavat säännön. Mutta minä puhun säännöstä, en poikkeuksesta.

Mutta teen nyt poikkeuksen, ja kommentoin Leinoa.

Leino pääsi pelikirjajääkiekon pariin ensimmäistä kertaa elämässään vasta HPK:ssa. Sen kautta hän puhkesi kukkaan. Eli Leinon ongelmatiikka on erityistapaus. Se ei liitty "lahjakkuuksien löytämiseen".

Ja: Lahjakkuuksien löytämisellä ei ole mitään rakenteellista tekoa huippu-urheilun kanssa! Lahjakkuuksia ei tarvitse löytää, he tulevat läpi muutenkin. Oleellista on tarjota harjoitteluun laatua ja määrää jo 7-vuotiaasta lähtien. Kun se tulee kuntoon, ei meillä ole mitään huolta siitä, että joku "lahjakkuus" sitten jäisikin huomaamatta.

Sellainen 10-vuotias jääkiekkoilija on lahjakas, joka on siihen ikään mennessä saanut riittävästi toistoja taitoasioissa ja ennen muuta lahjakkuutta on se, että tyyppi haluaa tehdä jääkiekkoa silmät kiiluen ja hakee väylää "ylimääräiselle" harjoittelulle. Ja jos luet tarkasti minua, niin tässäkään ei ole kyse siitä, että onko yksilö perinteisessä mielessä "lahjakas", vaan siitä, että tuottaako ja ruokkiiko järjestelmä riittävästi "lahjakkuutta" eli olosuhteita.

Sitä alleviivaan, ettei lahjakkuuksien tunnistaminen ole kovinkaan iso juttu järjestelmän kannalta. Se on sivuseikka. Harjoittelun määrän ja laadun tuottaminen on järjestelmän isoin haaste.

C,B ja A-junnujen pleijarit lähestyy, mopo keulii

On taas se aika vuodesta, kun pitäisi alkaa keräämään kovan duunin hedelmiä. Näyttää parasta osaamistaan ja ennenkaikkea sitä, miten on kehitytty niin pelaajina kuin joukkueinakin. Mitä sitten menneet vuodet ovat opettaneet "ns.pleijareiden" tasosta ja joukkueista, jotka niissä pärjäävät? Mitä pleijareissa itse asiassa mitataan? Valmentajan kykyä "löytää" kesken kauden "uusia" vastuunottajia vanhemmista ikäryhmistä (eli siis tietenkin pelaajia, joita ei kauden aikana ole omassa pukukopissa liiemmin nähty)? Vai jo kauden aikana hyväksi havaittua "järjettömän tiivistämisen" viemistä aivan uusiin svääreihin, eli maksimissaan peliaikaa riittää vain kuudelle hyökkääjälle ja neljälle pakille? Kokemushan on opettanut, että näillä keinoin saadaan paras tulos aikaiseksi, eli mahdollisesti metallia kaulaan keväällä ja valmentajalle pedattua seuraavaksi kaudeksi hieman isommat kilometrikorvaukset ja muut edut. Kun tähän vielä yhdistetään se tosiseikka, että puolet joukkueesta vaihdettiin jo edellisenä keväänä (jälleen kerran), niin onhan siinä tullut taas sanalle "valmentaja" roppakaupalla sisältöä!
Olisiko täysin utopistinen ajatus, että kun kerran käytössä on tuo "valmentaja"-niminen sana, niin Suomikiekko ensi töikseen tekisi sille sanalle uudelleen määrittelyn. Kun jotenkin vain tuntuu, että muinoin tuo sana ja sen sisältö oli toisenlainen. Valmentaja opetti pojille niin luisteluun,mailankäyttöön kuin peliin liittyviäkin asioita, ihan oikeasti. Oletteko muuten koskaan miettineet asiaa esim. seuraavalta kantilta: jos valmentaja haluaa, että pojat oppisivat taitavammin luistelemaan, niin ongelmaksi muodostuu sana "taitavammin". Nykykiekko on viime vuosikymmeninnä muuttunut totaalisesti, näiden "itseään valmentajiksi" kutsuttujen henkilöiden jääkiekoksi kutsumastaan pelistä. On täysin epärealistista edes kuvitella, että nämä henkilöt pystyisivät opettamaan "oikeanlaista teränkäyttöä tai pehmeitä handuja" näille pojille! Kun itse ei osata, eikä jäällä koko kauden aikana pojille ole näyttää oikeanlaisia mallisuorituksia, niin kuinka helvetissä opit, kun et edes tiedä miltä oikeanlainen suoritus näyttää. Huutoa kyllä piisaa; "jumalauta jalat käy", kiekkoa liikkeelle, mitä helvettiä......!
Eli siis paluu alkuun, menkäähän taas halleille jo tänä viikonloppuna aistimaan tulevia pleijareita ja seuraamaan, näettekö kentällä innostuneita ja lajistaan täpinöitä saavia nuoria pelaajanalkuja, vai otsat rypyssä,paineet niskassa ja paskat housussa kiekkoa eteenpäin tökkiviä tulevia Wayne Greatzkyjä, in your dreams!
JUNIORIVALMENTAJAT HERÄTYS, nykyisen laatuinen ja tasoinen toiminta ei mene kohta läpi edes omalle vaimolle.

Voittava jääkiekko on hyökkäyksen ja puolustuksen tasapainoa

Mistä kohtaa kenkä puristaa, kun tulosta ei synny?
Jukka Jalosen mietteitä:

Voittava jääkiekko perustuu huipputasolla puolustus- ja hyökkäyspelin tasapainoon. Ilman hyvin organisoitua ja tehokasta puolustuspeliä ei voi hyökätä tehokkaasti. Toisaalta ilman taidokasta, mutta kurinalaista hyökkäyspeliä ei voi puolustaa tehokkaasti.Suomalaisen jääkiekon vahvuus ja painopiste on vuosikaudet ollut kurinalainen joukkueena puolustaminen, eikä hyökkäyspeli ole aina ollut muiden huippumaiden tasolla. Hyökkäyspelin kehittäminen on lähivuosina suomalaisen jääkiekon massiivisin haaste.
Hyökkäämisen perusfilosofiaa

Tässä artikkelissa keskitytään hyökkäämisen kehittämiseen ja filosofiaan joukkuetasolla. Hyökkäämään oppimisen kannalta on jo junioritasolla ratkaisevaa, että valmentajat osaisivat ja uskaltaisivat rohkaista ja kannustaa omaa joukkuettaan kontrolloimaan ja pitämään kiekkoa.
Vastustajan karvauspaineesta on kentän eri osa-alueilla opeteltava selviytymään yhteistyöllä eli harhauttamalla ja suojaamalla. Eli kiekkoa pitämällä sekä syöttämällä. Roiskiminen ei kuulu fiksusti hyökkäävän joukkueen pelitapaan, lisäksi purku- ja päätykiekot ehtii oppia vanhempanakin.
Kiekon menetykset ja harhasyötöt kuuluvat oleellisena osana hyökkäystä opettelevan joukkueen arkeen. Niin kauan kuin virheeseen johtavan suorituksen takana on järkevä hyökkäyspeliä edistävä ajatus, ollaan oikealla tiellä, eikä virheisiin kannata puuttua kovalla kädellä.
Iso osa tehokasta hyökkäämistä on hyvä itseluottamus, eikä sitä kannata valmentajan tappaa.

Hyökkääminen organisoitua ja organisoimatonta puolustusta vastaan

Hieman yksinkertaistaen voi todeta, että joukkueena puolustetaan joko aggressiivisesti tila ja aika vastustajalta eliminoiden (mies –miestä vastaan puolustaminen) tai ohjauspelinä (alueen puolustaminen). Kiekollista lähinnä oleva pelaaja pyrkii tekemään joukkuetta parhaiten palvelevan valinnan ja kentällisen muut pelaajat reagoivat joukkueen pelitavan mukaisesti.

Aivan vastaavalla tavalla joukkueena hyökätään joko nopeasti vastaiskulla (organisoimatonta puolustusta vastaan hyökkääminen) tai kiekkoa pitäen ja kontrolloiden (organisoitua puolustusta vastaan hyökkääminen). Kiekollinen pelaaja pyrkii tunnistamaan (ja ennakoimaan) tilanteen ja tekemään järkevän ratkaisun, johon viisikon muut pelaajat reagoivat. Ideaalitilanne olisi varmasti se, että pystyttäisiin aina puolustamaan aggressiivisesti miestä ja hyökkäämään aina vastaiskuilla, koska ne ovat maalinteon estämisen ja maalinteon kannalta tehokkaimmat tavat pelata jääkiekkoa.

Huipputasolla joukkue pääsee hyökkäämään organisoimatonta puolustusta vastaan noin 20 kertaa, mutta joutuu hyökkäämään keskimäärin 120 kertaa organisoitua puolustusta vastaan. Suomalaisen kiekkoilun vahvuus on hyökkäyspelin osalta ollut nopea suunnanmuutospelaaminen ja pyrkimys vastaiskuihin kiekon riistojen kautta. Heikkoudeksi on muodostunut hyökkääminen organisoitua puolustusta vastaan. Syy on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että kontrolloitua hyökkäämistä ei ole juurikaan harjoiteltu, koska on päätelty, ettei se ole voittamisen kannalta oleellista.

Maalintekopaikan luomisen lisäksi organisoitua puolustusta vastaan hyökkäämisen toinen tavoite on se, ettei kiekkoa menetetä väärässä paikassa eli ettei vastustaja pysty luomaan maalipaikkaa. 120 huonosti kontrolloitua hyökkäystä hyvin puolustavaa joukkuetta vastaan on pelillinen itsemurha.

Puolustaminen ja hyökkääminen kulkevat siis vahvasti käsi kädessä. Aggressiivinen mies-miestä vastaan puolustaminen vaatii ennakointia ja äärettömän nopeaa reagointia ja pelinlukua, vaikka se perustuukin tiettyyn systeemiin, jonka raameissa liikutaan. Ohjauspeli on omalla tavallaan rauhallisempaa ja siinä sovitun systeemin ja pelitavan noudattaminen on ensiarvoisen tärkeätä. Koko viisikon yhteispelin pitää olla saumatonta.

Vastaavalla tavalla nopea vastaisku edellyttää nopeaa reagointia, pelinlukua ja tietynlaista luovuutta, kun taas kontrolloitu hyökkääminen vaatii koko viisikolta saumatonta yhteistyötä ja ennalta sovittujen tehtävien toteuttamista. Organisoitua puolustusta vastaan hyökkääminen puolustus- tai keskialueelta johtaa erittäin usein päädyn käyttöön. Kova ränni, ristikulma tai ”chippi” painolliseen kulmaan ovat parhaimmillaan erinomaisia keinoja luopua kiekosta hetkellisesti ja saada aikaan välitön karvauspaine vastustajaan. Päädyn käyttöä ja puolustajien taakse pelaamista on harjoiteltava säännöllisesti. Osa joukkueista rakentaa kontrolloidun hyökkäyksen ns. rintamana, osa nostaa pakkien taakse ja/tai väliin yhden tai kaksi ”haukea” eli kärkimiestä tekemään tilaa, repimään vastustajan puolustusta ja synnyttämään vauhtieroa vastustajaan.

Molemmissa pelitavoissa on etunsa, mutta hyökkäyksen jatkuvuuden ja päätykiekkojen jälkeisen paineen luomisen kannalta rintamahyökkäys on tehokkaampi. Sen tehokas toteuttaminen vaatii kovaa luisteluvoimaa ja -kestävyyttä, hyvää ajoittamista ja yhteistyökykyä viisikon sisällä.

Hyökkäämisen harjoittelusta

Sekä vastahyökkäyspelaamista että kontrolloitua hyökkäämistä on harjoiteltava säännöllisesti. Valmentajan pelifilosofia ja joukkueen pelitapa määrittävät harjoitteiden painotuksen. Suomessa suositut suunnanmuutosharjoitteet (perustilanneharjoitteet 1-1, 2-1, 1-2, 2-2, 3-2, 2-3, 3-3 tai viisikkoharjoitteet) palvelevat ennen kaikkea vastahyökkäyspelaamisen (ja puolustuspelaamisen) kehittämistä ja kuuluvat jokaisen huippujoukkueen jokapäiväiseen harjoitepankkiin eri muodoissaan. Ns. regrouping-harjoitteilla voidaan tosin kehittää kontrolloituakin hyökkäyspeliä ja joukkueen kiekon hallussapitotaitoa. Kontrolloidun hyökkäämisen harjoittelu voidaan pilkkoa pienempiin palasiin ja/tai niitä harjoitellaan viisikkotasolla.

Esimerkiksi harjoituksen alkupuolella voidaan opetella yhden tai kahden puolustajan ja kahden hyökkääjän yhteistyötä avauspelissä omalta puolustusalueelta tai keskialueelta, jolloin kaukalossa liikkuu yht’aikaa molempiin suuntiin ainakin kolme pelaajaa. Joukkueen pelitavan mukaiset erilaiset avaukset johtavat keskialueen ylitykseen ja päättyvät hyökkääjien maalintekoyrityksen jälkeen puolustajan siniviivalaukaukseen (2. kiekko) tai puolustajan ’kurkkaamiseen’ syvälle hyökkäysalueelle ja sitä kautta sovittuun hyökkäyksen päätökseen yhdessä hyökkääjien kanssa.

Viisikkotasolla kontrolloitua hyökkäämistä on luonnollisinta harjoitella harjoituksen peliosuudessa, jossa jokainen vaihto voi alkaa esimerkiksi omalta tai keskialueelta tavoitteena murtaa vastustajan ohjauspelijärjestelmä. Itse käytän lähes poikkeuksetta pelipäivän aamuharjoituksessa harjoitetta, jossa viisikko vuorollaan murtaa illan vastustajan ohjauspelijärjestelmän ensimmäisellä kiekolla omalta alueelta, toisella kiekolla keskialueelta ja kolmannen kiekon ampuu puolustaja siniviivalta (5-3 + 5-3 + pakin laukaus).

Tiettyjä vastustajia vastaan on avattava laitaan ja tiettyjä vastustajia vastaan on avattava keskelle vastustajan ohjauspelijärjestelmästä riippuen. Keskustaan avaaminen on aina ensisijainen tavoite, mutta jos se ei ole mahdollista, on hyökättävä kovalla vauhdilla laitojen kautta ja vielä mieluummin vastustajan seisahtunutta puolustuslinjaa vastaan. Vauhtieron synnyttämisen lisäksi nopeiden alueellisten 2-1 –tilanteiden luominen ja lyhyiden syöttöjen (lavasta lapaan tai tyhjään tilaan puolustavan pelaajan taakse) käyttäminen helpottaa hyökkäysalueelle pääsyä ja maalintekopaikan luomista.

Yksi parhaita keinoja saada kontrolloitua hyökkäämistä tehokkaammaksi ja riskittömämmäksi on viisikon sisäinen päivittäinen keskustelu ja asioista sopiminen. Etua on tietenkin myös siitä, että pelaajat saavat pelata kauan toistensa kanssa, jotta toisten aivoitukset ja pelitapa vahvuuksineen ja heikkouksineen tulee kristallinkirkkaaksi.

70-luvun punakoneen hyökkäyspelin peruskivenä olivat vuosikausia yhdessä pelanneet ketjut ja jopa viisikot. Se, mikä ulkopuolisesta näyttää luovuudelta ja improvisoinnilta, onkin usein ennalta sovittuja ja harjoiteltuja kuvioita. Joukkueena hyökkäämisen kehittäminen vaatii satoja, jopa tuhansia toistoja siinä missä yksilönkin kehittäminen. Erinomainen keino joukkueena hyökkäämisen opettamiseen ja palautteen antamiseen on videopalaverien säännöllinen pitäminen.

Sudenkuoppa joukkueille ja valmentajille saattaa piillä siinä, että kontrolloidun hyökkäyspelin harjoittelu johtaa pelin hidastumiseen niin, ettei vastaiskuihin ymmärretä tai ehditä enää lähteä lainkaan vaan koko hyökkäyspeli on pelkkää kontrolloitua hyökkäämistä. Huippujoukkue osaa rytmittää hyökkäyspelinsä pelitilanteen ja ottelutilanteen (tilanne tulostaululla) mukaisesti.

Pelissä on tietenkin järjen käyttö sallittu eli vaikka tiettyjä asioita ja pelaajien liikeratoja voidaan sopia ja harjoitella etukäteen, on pelaajan aina tehtävä päätökset jäällä syntyneiden tilanteiden mukaan. Oleellista on, ettei tehdä yksinkertaisesta asiasta liian vaikeaa ja monimutkaista.

Puolustajien rooli hyökkäyspelissä

Puolustajien tehtävä on perinteisesti ollut puolustaminen, mutta totuus on, että tehokkaimmin hyökkäävillä joukkueilla on parhaat kiekolliset puolustajat. Puolustajat käynnistävät suurimman osan joukkueen hyökkäyksistä puolustus- ja keskialueelta ja ensimmäisen syötön merkitys hyökkäyksen etenemisen kannalta on aina ratkaiseva. Jatkossa puolustajien kiekollisen pelitaidon merkitys korostuu entisestään, mikäli NHL:n taitopelaajia suosivat sääntömuutokset otetaan Euroopassakin käyttöön. Samoin puolustajien osallistuminen suorien hyökkäyksien päätöksiin ja varsinkin hyökkäysalueen kontrolloituun hyökkäyspeliin tulevat lähitulevaisuudessa lisääntymään.

Puolustajien paikanvaihtopeli ja ’kurkkaamiset’ hyökkäysalueella sisältävät omat riskinsä, mutta järkevästi toteutettuna ne antavat joukkueelle mahdollisuuden hankkia vastustajalle enemmän jäähyjä ja luoda lisää maalintekotilanteita. Tärkeätä on, että osataan käyttää levityssyöttöjä maalin takana ja/tai siniviivalla ja että kenttätasapaino säilyy ja maalille riittää menijöitä. Ottelutilanne on aina huomioitava, kun puolustaja miettii paikkansa jättämistä hyökkäyssiniviivalla.

Pelirohkeus

Pelaajien ja joukkueen rohkaiseminen ’pelaamaan’ on valmentajalle ja pelaajille erittäin palkitsevaa. Pelirohkeuden lisääntyminen kehittää hyökkäyspeliä niin yksilö- kuin joukkuetasolla. Lisäksi pelaajat nauttivat siitä, että he saavat käyttää vahvuuksiaan ja taitojaan joukkueen hyväksi ilman jatkuvaa epäonnistumisen pelkoa.

Kiekollisten ratkaisujen pitää tietenkin palvella joukkuetta eivätkä jalkakikat ja jonglööritemput kuulu tehokkaaseen hyökkäyspeliin – yksinkertainen on kaunista ja varsinkin tehokasta. Joukkueen ilmapiiriin rohkealla (ei uhkarohkealla) hyökkäyspelillä on positiivinen vaikutus, eikä yleisökään pane yleensä pahakseen, jos oma joukkue pyrkii pitämään kiekon pääsääntöisesti itsellään.

Maalinteko

Kontrolloidun hyökkäyspelin kehittämisen lisäksi suomalainen jääkiekko tarvitsee lisää työvälineitä myös itse viimeistelyn eli maalinteon kannalta. Laukausvalmius, laukauksen laatu, itsensä vapaaksi pelaaminen maalintekoalueella, maalille rynniminen, maski- ja ohjauspelaaminen, rebound-röyhkeys ja irtokiekkoahneus paranevat vain ja ainoastaan tuhansilla laadukkailla toistoilla, äärettömän kovalla vaatimustasolla myös maalinedustaharjoitteissa ja valmiudella ottaa mustelmia ja kestää kipua. Maalinteko nimittäin sattuu.

Nuoret matkalla huipulle, HPK

HPK:n juniorijoukkueissa pelaa useita lahjakkaita nuoria miehiä, joilla varmasti jokaisella on tavoitteena yltää ammattikiekkoilijaksi. Pelkkä lahjakkuus ei tosin riitä huipulle pääsemiseksi,
myös asenteen on oltava kunnossa. Nostamme tässä esiin neljä A-nuorten ja neljä B-nuorten junioria, joista ainakin joku saatetaan vielä nähdä HPK:n liigamiehistössä.

Lauri Kärmeniemi
Kärmeniemi pelaa ensimmäistä kauttaan A-nuorissa, mutta ikänsä puolesta tämä puolustaja mahtuisi myös B-nuorten riveihin. Lisäksi hän on 18-vuotiaiden maajoukkueen runkopelaajia.
Kärmeniemessä on aineksia tulevaisuuden liigapuolustajaksi. Hänen vahvuuksiinsa kuuluvat pelinluku sekä pelirohkeus. Nuori puolustaja uskaltaa mennä taklausten alle, eikä kaki
tiukoissakaan tilanteissa housuunsa. Myös monipuolinen luistelutaito ja oikeanlainen asenne siivittävät tätä nuorta miestä eteenpäin urallaan. Eniten kehittymisen varaa Kärmeniemellä on fyysisissä ominaisuuksissa. Kun hän saa lisää voimaa ja nopeutta, myös rannelaukauksen
laatu paranee.

Miika Viinamäki
Vuonna 1990 syntynyt A-nuorten keskushyökkääjä Miika Viinamäki omaa hyvän pelikäsityksen. Hänen kiekonkäsittelytaitonsa, etenkin syötön vastaanottotaito, on erinomainen.
Viinamäki pystyy ottamaan kiekon ahtaissakin paikoissa ja hän osaa ennakoida pelin liikettä. Myös Viinamäki on tunnollinen harjoittelija, ja kovan työn tuloksena hän on oppinut puolustamaan entistä paremmin. Kärmeniemen tapaan tämä keskushyökkääjän täytyy keskittyä fysiikan ja nopeuden kehittämiseen.

Juuso Honka
Niin ikään A-nuorten keskushyökkääjä Juuso Honka on ison kokonsa ansiosta erittäin ulottuva pelaaja ja vahva kaksinkamppailuissa. Kaiken lisäksi tämä vuonna 1990 syntynyt sentteri
omaa hyvän laukauksen ja hallitsee myös puolustuspään pelaamisen. Omatoiminen harjoittelu on auttanut häntä kehittymään myös vahvaksi luistelijaksi. Hyökkäyspelaamisessa hänellä on kehittymisen varaa. Kun Honka saa kiekon, hän saattaa nopean syötön sijasta lähteä kuljettamaan kiekkoa. Lisäksi hänen pitäisi saada katse yhä enemmän peliin, ei kiekkoon.

Santeri Alatalo
Vasta muutama kausi sitten hyökkääjästä puolustajaksi siirtynyt Santeri Alatalo osaa käyttää entisen pelipaikkansa ansiosta hyökkäyspelaamisen avujaan hyödyksi. A-nuorten vuonna
1990 syntynyt puolustaja omaa hyvän kiekonkäsittelytaidon ja hän uskaltaa harhauttaa ja pelata rohkeasti tiukoissakin tilanteissa. Toisaalta vahvuuksista voi tulla heikkouksia. Tilanteen tunnistaminen on Alatalolle välillä vaikeaa ja häntä saattaa kiinnostaa hyökkääminen puolustamista enemmän. Lyhyt historia puolustajana näkyy myös takaperin luistelutaidossa sekä 1 vastaan 1 puolustustilanteissa, joissa hän on välillä vaikeuksissa.

Teemu Rautiainen
B-nuorten vuonna 1992 syntynyt laitahyökkääjä Teemu Rautiainen omaa hyvät hyökkäyspelitaidot. Hänellä on valtava intohimo lajia kohtaan ja hän on valmis tekemään töitä kehittyäkseen. Rautiaisen suurimmat haasteet ovat puolustuspelinopeuden ja -halukkuuden kehittämisessä sekä ison jään luistelussa. Olkapäävamman takia joitakin viikkoja sivussa ollut Rautiainen palasi tositoimiin joulukuussa 17-vuotiaiden maajoukkuepaidassa
Kanadassa.

Marko Rairama
Tämä juonikas laitahyökkääjä on kiekollisesti taitava pelaaja. B-nuorissa pelaava 1991 syntynyt Rairama tekee kiekollisena paljon oikein pieniä asioita. Rairaman kiekolliseen pelaamiseen
kuuluvat juonikkaat syötöt, laukaukaukset ja harhautukset, jotka eivät aina näy edes lehtereille.
Toisaalta Rairaman hyökkäyspelihalukkuus johtaa välillä huonoon puolustuspelaamiseen. Seuraavan harppauksen ottaminen vaatii häneltä kasvamista sekä henkisesti että fyysisesti.

Ville Järveläinen
Ikänsä puolesta vielä C-junioreihinkin mahtuva keskushyökkääjä Järveläinen on erittäin älykäs pelaaja, joka taitaa niin hyökkäyspään kuin puolustuspään pelaamisen. Hän on myös hyvä luistelija. 16-vuotiaiden maajoukkueessakin esiintyneellä Järveläisellä on iso rooli B-nuorten joukkueessa ja hän kantaa vastuuta myös yli- ja alivoimapelissä. Järveläisen isoin haaste tulevaisuuden kannalta on, kuinka hän pystyy käsittelemään tämänhetkisen menestymisensä.
Onnistumisista huolimatta nuoren miehen on jatkettava kovaa työtä ja pidettävä jalat maassa. Mahdollisuuksia hänellä on mihin vain, mutta matka huipulle on erittäin pitkä. Pelillisellä
puolella Järveläisen pitää keskittyä pelin tason ylläpitämiseen ottelusta toiseen.

Joonas Mäkinen
B-junioreiden kapteeni Joonas Mäkinen on myös älykäs pelaaja ja erityisen hyvä joukkuepelaaja. Hän on kiekollisesti erittäin varma ja ison kokonsa ansiosta pystyy suojaamaan hyvin
kiekkoa. Vuonna 1991 syntyneen sentterin pelitapa on uhrautuvainen, hänellä on koko joukkueesta eniten laukausten peittoja tilillään. Mäkisen isoin haaste matkalla kohti päämäärää on fysiikan kehittäminen. Kovan työnteon kautta hän voi kasvaa urheilijaksi, jolle avautuu ovet melkein mihin vaan.

Porvoon pojat U-16

Vastuuta maajoukkueessakin. Porvoolaiset Andre Lindström (vas), Juho Kiiski ja Henri Ruotsalainen pelasivat U16-maajoukkueen kanssa Venäjän turnauksessa.

Venäjän Podolskissa pelattiin viikonvaihteen aikana jääkiekon U16-maajoukkueiden kauden tärkein turnaus. Suomen joukkueessa Itä-Uusimaa oli vahvasti edustettuna, sillä porvoolaisista mukana olivat Juho Kiiski, Henri Ruotsalainen ja Andre Lindström. Lisäksi sipoolaiset Patrik Parkkonen ja Richard Ullberg olivat pelaamassa Suomen värien puolesta. Kaikkien viiden nuoren pelaajan seurajoukkue on HIFK.

Suomi voitti turnauksen avauspelissä Tshekin 5–3, mutta Venäjä oli parempi selkeästi 2–7 ja Ruotsi puolestaan 2–8.

Porvoon pelaajat olivat näkyvässä roolissa. Richard Ullberg torjui Suomen voittopelissä, sekä tuli toiseen erään maaliin Venäjää vastaan pelatussa ottelussa. Kiiski puolestaan iski turnauksessa Suomen avausmaalin Tshekin reppuun ja Henri Ruotsalainen palkittiin päätöspelissä Ruotsia vastaan Suomen joukkueen parhaana pelaajana.

Uusimaa,Marko Enberg

Wallenkadulta leijonapaitaan, Miro Aatonen

Juniorilupaus Miro Aaltonen on vasta 15-vuotias, mutta jääkiekkoilijan ”uraa” hänellä on takanaan jo yli kymmenen vuotta. Miro valitsi jääkiekon omaksi lajikseen jo kolmevuotiaana. Jokipoikien C-juniorijoukkueen pelaaja ei ole myöskään hylännyt Wallenkadun kavereitaan, joiden kanssa hän on joka talvi pelannut katulätkää.
– Taitoa pojalla on. Hyvät kädet ovat kehittyneet Wallenkadun peleissä. Miro on vielä tänäkin vuonna pelannut katulätkää, sanoo Jokipoikien C-junnujen valmentaja Ari Aaltonen.
Ari ”Turbo” Aaltonen on Miron isä ja takavuosien vankka JoKP-pakki. Turbon isä Heikki pelasi aikoinaan Rauman Lukossa, joten Miro on jo kolmannen polven jääkiekkoilija.
– Olihan sillä tietysti jotain merkitystä, että isä pelasi jääkiekkoa, Miro hymyilee.
Itse poika kuitenkin lajinsa valitsi. Ja osoitti heti myös lahjakkuutta. Miro osasi pian liukua luistimille päästyään, ja hän oppi luistelemaan jo kolmevuotiaana.
– Joka kausi on jotain kehitystä tapahtunut. Välillä on tietysti ollut huonompiakin hetkiä, mutta aina olen kuitenkin päässyt eteenpäin, Miro tuumii.
Kakkoslajinsa jalkapallon hän lopetti pari vuotta sitten.
Maalin tekeminenparasta jääkiekossa
Miro meni luistelukouluun kolme vuotta vanhemman veljensä Reetun mukana. Hän opetteli pelaamisen alkeet vuonna 1990 syntyneiden joukossa. Ja oppi samalla pyörittelemään isompia pelikavereita kaukalossa samalla tavalla kuin katulätkässäkin.
– Pelikäsitys ja luistelu, listaa Miro pyynnöstä parhaita ominaisuuksiaan.
– Miro on turhan vaatimaton. Hän on taitava ja erittäin hyvä maalintekijä, täsmentää isä-Aaltonen.
Miro on aina halunnut pitää kiekkoa mailansa lavassa, eikä pojan tarvitse pitkään miettiä jääkiekkoilun parasta antia.
– Maalin tekeminen on parasta jääkiekossa, hän virnistää.
Ja maaleja Miro on tehtaillut C-juniorien SM-sarjassakin. Jokipoikien sentteri johtaa sarjan pistepörssiä komeilla lukemilla. Kahdeksassa pelaamassaan ottelussa hän on tehnyt 11 maalia ja antanut 14 syöttöä. Kahdesta pelistä Miro joutui olemaan sivussa kuumeen takia.
– Syksy on mennyt tosi hyvin. SM-sarjassa on kovempia pelejä, ja niitä on mukavampi pelata.
C-junioreissa saa taklata. Taklaaminen ei ole hätkäyttänyt mailataituria.
– Vähän enemmän joutuu katsomaan ympärilleen ja pitämään päätä ylhäällä.
Maajoukkueessafyysisempiä pelejä
Miro Aaltonen kuuluu alle 16-vuotiaiden maajoukkueeseen. Joulukuun puolivälissä Ahvenanmaalla järjestettävässä turnauksessa Juha Pajuojan valmentama joukkue kohtaa kahdesti Ruotsin sekä kerran Tanskan ja Norjan.
– Maajoukkuepelit ovat fyysisempiä ja vauhdikkaampia kuin SM-sarjan pelit. Kiekkoa pitää liikuttaa enemmän, Miro tuumii.
– Odotan maajoukkueessa paljon peliaikaa ja paikkaa ykkös- tai kakkoskentällisestä.
Pikkuleijonien kausi huipentuu helmikuussa järjestettävään neljän maan turnaukseen, jossa Suomen lisäksi ovat mukana Venäjä, Ruotsi ja Tshekki.
Hyvät esitykset maajoukkueessa ovat pönkittäneet entisestään Miron uskoa omiin kykyihin. Tavoitteet ovat korkealla.
– Yritän päästä mahdollisimman pitkälle. Tavoitteena on SM-liiga, ehkä NHL, Miro sanoo.
Hämeenlinnan Pallokerhon peli on Miron mieleen.
– He pelaavat hyvää jääkiekkoa. Se lähti siitä, kun Tommi Santala ja Antti Miettinen pelasivat siellä. Kannustan edelleen HPK:ta.
Isän ja pojan eriroolit ovat selvillä
Ari Aaltonen aloitti poikansa joukkueen valmentamisen neljä vuotta sitten. Viiden vuoden mittaiseksi kaavailtu projekti on lähellä huipentumistaan nyt, kun C-juniorit pelaavat SM-sarjaa. Isän ja pojan roolit on selvitetty yhdessä keskustelemalla.
– Ihan hyvin on mennyt. Jäähallilla olemme valmentaja ja pelaaja, kotona isä ja poika, Miro sanoo.
– Kyllä tässä on oltu hereillä koko ajan sen asian suhteen. Miro on välillä ihmetellyt sitä, miksi vaadin häneltä niin paljon. Se ei johdu siitä, että hän on oma poikani, vaan siitä, että hän on joukkueen paras pelaaja, valmentaja-isä kertoo.

Kuka: Miro AaltonenSyntynyt 7. 6. 1993 Joensuussa.Pituus/paino: 175/62.Keskushyökkääjä, kätisyys left.Joensuun Lyseon peruskoulun yhdeksännen luokan oppilas.Suosikkipelaajia: Teemu Selänne, Sidney Crosby, Antti Miettinen.Muuta: kolmannen polven jääkiekkoilija, veli Reetu ja sisko Anniina ovat myös pelanneet jääkiekkoa.

Joensuu, Petri Haapala

Rekisteröidyt jääkiekkoagentit

Tällä hetkellä rekisteröityjä jääkiekkoagentteja ovat:

Arppe Rauno
Artoriks Oy
Fleminginkatu 4 A 8, 00530 Helsinki
puh. +358 500 528 364, +358 9 7515 4660
fax +358 9 7515 4660
sähköposti: rauno.arppe(at)welho.com
kotisivut: www.artoriks.com

Backman Mika
Asianajotoimisto Kallioinen, Tolppanen, Salminen & Co Oy
Unioninkatu 15 4. krs, 00130 Helsinkipuh. +358 9 612 6090, +358 45 136 9896
fax +358 9 607 344 sähköposti: mika.backman(at)ktslaw.net
kotisivut: www.ktslaw.fi

Halttunen NikoSH-Hockey Management Oy
Vallikatu 2 B 18, 02650 Espoo
puh. +358 40 555 4722fax +358 9 586 4554
sähköposti: nhalttunen(at)hotmail.com

Häkkinen KatjaAcme World Sports Finland Oy
Nuijamiestentie 7, 00400 Helsinkipuh. +358 400 588 276fax +358 9 588 5702
sähköposti: katja(at)acmesports.comkotisivut: http://www.acmesports.com/

Järvi Iiro
Kuoppatie 25 b 4, 01390 Vantaa
puh. +358 40 519 3738
sähköposti: iiro.jarvi(at)netti.fi

Kaukinen Krister
Newport Sports Management Inc.
Lenkkipolku 18, 37140 Nokia
puh. +358 500 623 483
fax +358 3 340 0031
sähköposti: kaukinenkrister(at)yritys.soon.fi
kotisivut: http://www.thehockeyagency.com/

Koivunen Mika
Good Sport Finland Oy
PL 656, 20701 Turku
puh. +358 40 562 2335
sähköposti: mika(at)goodsport.fi
kotisivut: http://www.goodsport.fi/

Kork Jarmo
Professional Sport Service
Näsilinnankatu 22 A 22, 33210 Tampere
puh/fax: +358 3 340 6063 tai +358 400 599 338
sähköposti: jarmo.kork(at)pssfi.net

Lahtinen Kimmo
Asianajotoimisto Lehtinen, Sinivaara & Syrjänen Oy
Hämeenkatu 3 A 6, 33100 Tampere
puh. +358 3 230 3080 tai +358 400 776 876
fax +358 3 230 3030
sähköposti: kimmo.lahtinen(at)lss-oy.com

Laine Sami
Professional Sport Service
Näsilinnankatu 22 A 22, 33210 Tampere
puh/fax: +358 3 340 6063 tai +358 50 535 3198
sähköposti: samilaine69(at)hotmail.com

Laksola Pekka
Nokkatie 13, 37500 Lempäälä
puh. +358 45 111 2355
sähköposti: pj.laksola(at)hotmail.com

Larva Ilkka
International Sports Advisors Co.
878 Ridgeview Way
Franklin Lakes, New Jersey 07417, USA
puh. +1 201 847 0077
fax +1 201 847 0188
sähköposti: ilarva(at)isaprosports.com

Laurila Jari
Eurokan Finland/Sporteekki Oy
Metsäkedonkatu 32 as. 10, 24260 Salo
puh. +358 50 585 7777
fax +358 2 777 7155
sähköposti: jari.laurila(at)dnainternet.net
kotisivut: http://www.sporteekki.net/

Lehmus Pekka
Good Sport Finland Oy
PL 656, 20701 Turku
puh. +358 40 564 8548
sähköposti: pekka(at)goodsport.fi
kotisivut: http://www.goodsport.fi/

Lehto Markus
Acme World Sports Finland Oy
Nuijamiestentie 7, 00400 Helsinki
puh. +358 9 588 5700 tai +358 400 225 233
fax +358 9 588 5702
sähköposti: mare(at)acmesports.com
kotisivut: http://www.acmesports.com/

Lehto Petteri
106 Hobin Street, Stittsville, Ontario,
Canada K2S 1G9
puh. +1 613 799 4062
sähköposti: plehto13(at)hotmail.com

Mattsson Niklas
Professional Sport Service
Näsilinnankatu 22 A 22, 33210 Tampere
puh. +358 45 110 4622
fax: +358 3 340 6063
sähköposti: niklas(at)atmospiiri.fi

Mettovaara Sami
Acme World Sports Finland Oy
Nuijamiestentie 7, 00400 Helsinkipuh. +358 40 485 1661fax +358 9 588 5702sähköposti: metto(at)acmesports.comkotisivut: http://www.acmesports.com/

Mäkinen Heikki/Finnish Hockey Agent Services
c/o Asianajotoimisto VT Heikki Mäkinen Oy
Linnankatu 36, 20100 Turku
puh. +358 207 569 950, +358 400 828 754
fax +358 207 569 951
sähköposti: office(at)fhas.fi
kotisivut: http://www.fhas.fi/

Nadeau Jason
5643 176th Street
V3S4C4 Surrey, BC, Canada
puh. +1 (559) 341 8686
fax +1 (604) 357 1080
sähköposti: jnadeau(at)nadeau-sportsmgt.com
kotisivut: http://www.fhas.fi/

Niiranen Simo
Acme World Sports 401 W. Ontario St., Ste 302Chicago, IL 60654, USA
puh. +1 312 335 3005, matkapuh. +1 312 912 3185fax +1 312 335 3006
sähköposti: simo(at)acmesports.com
kotisivut: http://www.acmesports.com/

Pulliainen Juuso
3Goals Promotion Oy
Iirislahdenportti 7 D, 02230 Espoo
puh. +358 9 8816 8290, +358 40 900 9011
fax +358 9 8816 8291
sähköposti: juuso(at)3goals.com
kotisivut: http://www.3goals.com/

Rautakallio Mika
MPR Hockey Oy
Suvikummunrinne 2 G, 02120 Espoo
puh. +358 40 567 7334
fax +358 9 8817 2102
sähköposti: mika(at)mprhockey.com

Santala JomiSH-Hockey Management Oy
Vallikatu 2 B 18, 02650 Espoo
puh. +358 50 514 8385, +358 40-842 2726fax +358 9 586 4554
sähköposti: jomisantala(at)hotmail.com

Sillanpää Samuli
Good Sport Finland Oy
PL 656, 20701 Turku
puh. +358 400 700 861sähköposti: samuli(at)goodsport.fi
www.goodsport.fi

Strander Ari-Pekka
Beotra Oy
Luhtavahe 8, 26200 Rauma
puh. +358 (0)400 722 280
sähköposti: ari-pekka.strander(at)luviansaha.fi

Tiilikainen Jukka
MPR Hockey Oy
Suvikummunrinne 2 G, 02120 Espoo
puh. +358 400 901406
fax +358 9 8817 2102
sähköposti: jukka(at)mprhockey.com

Toivonen Ari
STH-Sports Oy
Luhtakatu 3 B, 53100 Lappeenranta
puh. +358 400 919 329
fax +358 5 412 6210
sähköposti: ari.toivonen(at)kymp.net

Werner Peter
Creative Artists Agency
Riddargatan 23, 11 457 Stockholm, Sweden
puh. +46 8 667 4110, gsm: +46 708 148 632, +358 504 305 569
fax +46 8 663 8254
sähköposti: pwerner(at)caa.com

Willman Timo
Elite Bros Oy
Oskarintie 5, 31300 Tammela
puh. +358 50 363 0000
sähköposti: timo.willman(at)nic.fi

Yletyinen Jari
Lakiasiaintoimisto VT Pertti Nurmi Oy
Mannerheimintie 60 A 5, 00260 Helsinki
puh. +358 9 454 4177, +358 50 557 8987
fax +358 9 454 4177
sähköposti: wwtcoy(at)saunalahti.fi

Zito William F. jr.
Acme World Sports LLC
401 West Ontario Street suite 302, Chicago, Illinois 60610, USA
puh. +1 312 733 2263, gsm: +1 773 732 2000
fax +1 312 335 3006sähköposti: bill(at)acmesports.com
kotisivut: http://www.acmesports.com/

Pelaajaprofiilin on muututtava!

Viime vuosien nuorten maajoukkueiden menestys ei todellakaan ole ollut sitä, mitä olemme odottaneet. Ovatko sitten odotuksemme olleet epärealistisia? Kuinka jääkiekko pelinä ja pelaajat sen sisällä ovat muuttuneet? Miten tässä uudessa toimintaympäristössä valmentajat ja jääkiekkoliitto ovat pysyneet mukana? Millä aikavälillä kuvittelemme/tiedämme saavamme hukatun ajan tai hukatut ikäluokat pelastetuiksi? Kuinka paljon tähän tilanteeseen ovat vaikuttaneet ulkopuoliset tekijät, joihin emme voi puuttua (esim.laajentuneet pelaajamassat Euroopassa). Asiat joihin voimme itse puuttua ovat viime kädessä aika yksinkertaisia. Meidän tulee jatkossa tunnistaa paremmin lahjakkuudet ja antaa heille laadukkaampaa valmennusta. Eli siis aivan kuten liike-elämässä: "menestyvä yritys tarvitsee kasvaakseen lisää paremmin ostavia asiakkaita". On turha selitellä, ettei näitä "asiakkaita/pelaajia" löydy! Nyt tilanne vain on sen kaltainen, että ostaja (jääkiekkoliitto) ei osaa ostaa. Nyt nämä myyntimiehet (seurojen valmentajat) tarjoavat yritykselle (jääkiekkoliitto) epäkuranttia tavaraa. Annetaanpa kaiken valaiseva esimerkki: Jääkiekkoliitto (yritys) lähtee "ostoksille" torille. Kysymys 1: onko teillä
isoja,ylikypsiä banaaneja? Myyjä (seuravalmentaja, epäonnistunut pelaajaura takana) vastaa: No onhan toki, ja kuinkahan monta laitetaan? Ostaja ei ole vielä aivan vakuuttunut näkemästään, sillä katsoessaan banaaneja, ne eivät aivan heti "kolahda". Seuraa lisäkysymys: onko noi banaanit olleet tuossa puolimädässä laatikossa kauan aikaa? Myyjä (valmentaja) vastaa: eihän toki, ihan fressejä ovat! No uskotaan, otetaan niitä sitten vaikka pari kiloa. Kotiin tultuaan ostaja yrittää ensin syödä niitä pelkistään, ja meinaa oksentaa. Hän ei luovuta, vaan laittaa niitä kakkuun ja tarjoaa vieraille. Sama juttu, tosin jotkut vieraista oksentavat ja voivat pahoin vasta kotona. Samaan aikaan torimyyjä on laittanut esille piilossa olleita tuoreita ja hyvän näköisiä banaaneja. Ne maistuvat asiakkaille (katsojille), ja he ihmettelevätkin, että kuinka näin hyvän näköiset banaanit ovat säilyneet laatikossa, vaikka on jo iltapäivä (yksi/kaksi kautta).

Mikä siis oli tämän tarinan opetus?

Julkisuuteen tulee piakkoin Jääkiekkoliiton uusi tutkimus, jossa tutkittiin pelaajaprofiilin mahdollisia muutoksia, ja verrattiin 1990-luvun ja 2000-luvun nuorten maajoukkuepelaajia toisiinsa. Tutkimus on valmistunut loppuvuonna 2008. Ottakaamme tässä tarkasteluun 16-vuotiaat hyökkääjät. Lyhyet huomiot muutoksista 2000-luvulle:

- Pituus on kasvanut pari senttiä ,ja se on merkitsevä.
- Paino on lisääntynyt muutamalla kilolla.
- Painoindeksi (BMI) on noussut puoli yksikköä.
- Rasvaprosentissa (R%) ja hapenottokyvyssä (VO2) näkyy aiemmin jo havaittu merkittävä lisäys.
- Etukyykyn (EK) tulokset ovat heikompia 2000-luvulla, toisaalta testattujen määrä pienenee myös selkeästi.
- Esikevennyshypyssä (EH) on pientä heikennystä.
- Nopeuskestävyydessä (NK%) näkyy pientä nousua arvoissa.
Huomioita kehityksestä 2000-luvulle:
-Kaikkiaan kehitys eri luokkien kohdalla näyttää aikalailla samansuuruiselta testeittäin.
-Rasvaprosentissa ja hapenottokyvyssä näkyy jälleen aiemmin jo havaittu heikentyminen. Huomioitavaa on rasvaprosentin heikoimman 5 % rajan noin kolmen prosenttiyksikön kasvu, kun se muilla luokilla on vain noin prosenttiyksikön suuruinen. Hapenottokyvyssä heikennykset eivät juuri eroa luokittain.
-Maksimilaktaatissa näkyy aavistuksen omaista heikennystä.
-Etukyykkytuloksissa on 10 kilon heikennyksiä, ääripäissä 15 kilon heikennykset.
-Esikevennyshypyssä näkyy pientä heikennystä.
-20m:n juoksussa ei ole juurikaan muutoksia, N on pieni 90-luvulla.
-Nopeuskestävyydessä näkyy pientä parannusta.

Lyhyt ja viiltävä analyysi on siis seuraava: Olemme kasvattaneet pelaajien pituutta ja painoa. Lisäksi rasva % on noussut, kimmoisuus heikentynyt ja max.voima on pudonnut. Tarvitseeko huonoa menestystämme vielä jollekin selittää..........

Lehterä Karhu-Kissoihin

Maailmanmestari, Suomen Mestari ja ensimmäinen suomalainen ammattilainen Venäjän rahaliigassa pelannut sekä jääkiekkoleijona nro 195 Tero Lehterä siirtyy Stadin vanhimpaan kasvattajaseuraan valmentajaksi.
Aivan loistava valinta! Olen kuullut Espoon suunnalta herrasta pelkästään positiivista palautetta. Kun tähän lisäksi ynnätään seuran valmennuspäällikön Jari Korpisalon ajatukset: ”On hienoa huomata, että tällaiset pitkän linjan pelaajat jaksavat motivoitua arvokkaaseen kasvatustyöhön. Haluamme seurassamme kehittää juniorijääkiekkoilun uudelle tasolle. Meille ei tule yllätyksenä tämän hetkinen keskustelu jääkiekon lahjakkuuksien hävittämisestä. Laji pitää palauttaa lajille. Näin me haluamme nähdä myös laadukkaan valmennuksen”. Oikeanlainen ryhtiliike oikeaan suntaan on tehty perinteikäässä Karhu-Kissoissa, hienoa!

Muutama mielenkiintoinen tulevaisuuden nimi

Teemu Wilenius. Sanomalehti Kalevan urheilu- ja verkkotoimittaja. Vastaa pitkälti myös KiekkoKalevan sisällöllisestä puolesta. Nuoresta iästään (26v.) huolimatta luulee tietävänsä yhtä sun toista urheilusta ja lätkästä. Mutta monestihan se on niin* että luulo ei ole tiedon väärti(herran oma kuvaus itsestään). Teemu kirjoitti 5.11.2008 pohjoisen tulevaisuuden lupauksista näin:

Seuraavat vahvat ikäkausiluokat tekevät tuloaan oululaisten edustusmiehistöön todennäköisesti kahden-kolmen vuoden päästä. 1991-1993-syntyneiden kärppäpelureiden joukosta löytyy monta sellaista nuorukaista, jotka kuuluvat ainakin vielä valtakunnan eliittiin omassa ikäluokassaan.

Nostan muutaman tulevaisuuden tukipilarin nyt esiin:

Hyökkääjä Mikael Granlund: Vasta 16-vuotias, mutta johtaa siitä huolimatta A-Kärppien peliä esimerkillisesti. Fiksu ja täysipäinen kaveri myös siviilissä. Kultakimpale, josta seuran kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni. Sentteri on tehnyt tänä syksynä A-nuorissa 15 ottelussa tehopisteet 8+15=23. Pienikokoisena (177cm ja 77 kg) tarvitsee vielä ripauksen kokoa pärjätäkseen SM-liigassa.

Hyökkääjä Joonas Donskoi: Granlundin ikätoveri, joka on alunperin lähtöisin Raahesta. Suoraviivainen maalintekijä, joka noussee parin vuoden päästä liigajoukkueeseen. Röyhkeä laituri, jolla riittää juonikkuutta yllin kyllin. 181-senttinen hyökkääjää pärjää myös kulmaväännöissä muutamaa vuotta vanhempien seassa A-nuorissa.

Hyökkääjä Aleksi Niemitalo: Kemissä vuonna 1993 syntynyt . Isä Markku Niemitalo on entinen maajoukkuejääpalloilija. Hyvä liike ja näkee peliä loistavasti.

Hyökkääjä Markus Granlund: Mikaelin vuotta nuorempi pikkuveli. Hyvin samantyylinen sentteri kuin isoveljensä. Taito kantaa pitkälle.

Puolustaja Risto Mattila: Vuonna 1991 syntynyt maajoukkuepuolustaja. Kiekollinen johtaja, jolla on hyvä laukaus ja pelikäsitys.

Puolustaja Jere Tihinen: Vuonna 1993 syntynyt maajoukkuepuolustaja. Todella hyvä liike, pelisilmä ja laukaus. Pienikokoisuus hidastaa menoa hitusen, mutta vielä on monta vuotta aikaa kerätä senttejä ja kiloja.

Maalivahti Tuomas Saarela: 1993 syntynyt Jäälin poika. Nopearefleksinen pieni maalivahti.

"etelän miehenä" en lähde huitomaan kyseistä listaa puoleen jos toiseen. Mukavaa kyllä on se, että pohjoisessa myös verkkojulkaisut ovat kiinnostuneita nuorista tulevaisuuden pelaajista ja kirjoittelevat myös heistä, upeaa.

Lahjakkaat ikäluokat

Miten junnujen tuloksia pitäisi lukea jatkoa ajatellen, sillä vaikka pelit pelataan hirvittävällä junnuintensiteetillä tässä ja nyt, niin kysymys on silti sekä fyysisesti, henkisesti että pelillisesti keskenkasvuisista jääkiekkoilijoista. Lupauksista, joiden urat lähtevät seuraavien vuosien aikana eri suuntiin.
Vaikka taistellaan joukkueen mitaleista, niin junioreissa on aina tärkeää, montako huippulahjakkuutta on mukana. Miesten kisoissa mukana on 15 ikäluokan pelaajat, joten junnujoukkueet eivät siirry kokonaisina miesten tasolle. Sieltä jatkaa vain parhaat.Tulevaisuudessa vaan jotkut sedät heiluu Mestiksessä, toiset NHL:ssä. Siinä on eroa, vaikka kuinka itselleen valehtelisi. Puhumisen ja tekemisen välillä on edelleen eroa. Onneksi. Nyt nuorten MM-kisoissa ratkaisuiässä on "kasiysit", mutta mukana on tietysti useita nuorempia lahjakkuuksia. Kaikki parhaat eivät aina pääse mukaan, koska NHL vie omansa jo tässä iässä.

Työsulkukauden nuorten kisojen loppuottelussa kentällä Kanadan ja Venäjän paidassa olivat mm. Sidney Crosby, Alexander Ovechkin, Evgeni Malkin, Jeff Carter, Ryan Getzlaf, Mike Richards, Patrice Bergeron, Corey Perry, Dion Phaneuf, Shea Weber ja muutamia muita kohtalaisia pelimiehiä. Wau!
Kanadalla on tällä kaudella kahdeksan turnausikäistä pelaajaa NHL:ssä, mutta vaikka he olisivat mukana, niin vastaavaa Grand Forksin kisojen kaltaista ryhmää ei kasaan saataisi. Ehkä ei saada enää ikinä.
Myös Suomella on ollut huippuikäluokkansa, vaikka siitä alkaa olla hieman liikaa aikaa. Mainitsen nyt sen, että 1960 oli ihan asiallinen vuosi, kun silloin ensimmäistä kertaa parahtivat Jari Kurri, Reijo Ruotsalainen, Kari Jalonen jne. Kun samasta ikäluokasta tulee maan kaikkien aikojen paras pelaaja Jari Kurri (Teemu Selänne tasoissa) ja taitavin pakki Reijo Ruotsalainen ja SM-liigan piste-ennätyksen omaava Kari Jalonen, niin kysymyksessä on hyvä ikäluokka.

Mutta siirrytään hieman myöhemmin syntyneisiin. Kasikolmosiin. Jos NHL:n varaustilaisuus laitetaan antamaan osviittaa, niin tästä ikäluokasta löytyy sijoilla kaksi (Kari Lehtonen), neljä (Joni Pitkänen), kuusi (Mikko Koivu) ja yhdeksän (Tuomo Ruutu) varatut. Vaikka varaukset jakautuivat kahdelle eri vuodelle syntymäpäivien takia, niin neljä kasikolmosta varattiin NHL:ään Top-10 joukossa!
Nyt noista 2001 ja 2002 varausvuosista on kulunut jo tarpeeksi vuosia, että voidaan huomata varauslukemilla olevan jotain tulevaisuudesta kertovaa. Ja kun on paljon lahjakkuutta, niin usein tulee menestystä myös joukkueena. Edellä mainitut neljä kasikolmosta voittivat MM-mitaleita niin 18- kuin 20-vuotiaissa. Sen jälkeen on tullut mitaleita myös miesten tasolla, kuten hyvin tiedetään.
Vaikka kasikolmosillamme on ollut ongelmia loukkaantumisten kanssa, niin vähitellen tilastoissa alkaa olla 300+ NHL-ottelua. Tässä tämän hetken kasikolmosten pörssi ja NHL-arvosta kertovat palkat:

1)Pitkänen, Joni 296. 36+122=158 +4 ($3.5M) 2)Jokinen, Jussi 268. 53+104=157 -11 ($1.8M) 3)Koivu, Mikko 236. 48+104=152 +14 ($3.25M) 4)Ruutu, Tuomo 277. 63+77=140 -30 ($2.25M) 5)Kari Lehtonen 169. 78-67-16, 91.2% ($3M)

Näille kasikolmosille tukea antavat kasineloset eivät ole potentiaaliltaan samalla tasolla, mutta heistäkin tulee paljon apua tulevaisuudessa:

Stanley Cup-voittaja Valtteri Filppula (188. 34+35=69) ja Sean Bergenheim (155. 20+22=42) ovat jo NHL-paikkansa vakiinnuttaneet. Myös Sami Lepistö, Anssi Salmela, Antti Pihlström ja Petri Kontiola ovat jokainen jo NHL-kiekkoa päässeet kokeilemaan. Myös miesten MM-kisat löytyvät CV:stä.

Jätetään nyt maalivahdit pois laskuista ja katsotaan niitä seuraavia ikäluokkia. Ei näytä kovin lupaavalta.

Miten 85-syntyneet? Niinpä. 86-syntyneissä Petteri Nokelainen ja Lauri Korpikoski ovat repimässä itselleen NHL-paikkaa. 87-syntyneissä Perttu Lindgren palasi Suomeen, mutta Oskar Osala siirtyi toiseen suuntaan ja on pelannut hienon alkukauden.

88-syntyneet? 89-syntyneet ovat nyt täällä Ottawassa, mutta joukkueessa on paljon nuorempiakin pelaajia. Meistä jokainen toivoo muutaman yltävän NHL Draftin ensimmäiselle kierrokselle, koska se on keskimäärin paras tie menestykseen miesten tasolla.

NHL:n tämän hetken pistepörssin 30 parhaan pistemiehen joukossa on vain neljä pelaajaa, joita ei ole varattu ensimmäisellä kierroksella. Patrik Elias ja David Krejci varattiin toisella kierroksella, Marc Savard neljännellä ja Pavel Datsyuk kuudennella kierroksella.

Valinta ensimmäisellä kierroksella johtuu siitä, että näillä pelaajilla on satojen kykyjenetsijöiden mielestä eniten lahjakkuutta. Tästä lahjakkuudesta johtuen he ovat pörssien kärkisijoilla. Varaus ykköskierroksella on siis seuraus, eikä syy.
Myös muita ominaisuuksia katsotaan ja ehkä nämä neljä TOP 30-listan ei-ykköskierroksen varausta kertovat yhdestä asiasta - koosta. He ovat kaikki pieniä alle 180 senttisiä tai Savardin tapauksessa jopa paljon alle. Taidoiltaan he kyllä olivat ekan kierroksen tasolla.

Entä sitten tulevat 90-luvulla syntyneet ikäluokat? Tähän on pakko vastata: Jumala yksin tietää! Muistan Ilkka Sinisalon jossain yhteydessä tokaisseen kuolemattoman lauseen: Ei vois vähemmän kiinnostaa (kun häneltä kysyttiin alle 18-vuotiaista pelaajista)! Maltti on siis valttia tässäkin tapauksessa. Tärkeintä nuorille kiekkoilijoille on pyrkiä tekemään oikeita asioita oikeaan aikaan. Jos sitten aikuisiän kynnyksellä vaikuttaa siltä, että lahjat ja into riittävät jääkiekkoilijaksi, niin ehkä sen tuolloin huomaavat muutkin kuin tuo yläkerran ukko.

Kirjoitus on pääosin Petteri Lehdon kynästä(Petteri Lehto on toiminut jääkiekon saralla pelaajana, toimittajana ja agenttina. Hän on asunut Kanadassa jo 18 vuoden ajan ja tunnustaa avoimesti olevansa "kiekkohullu").

Viikonlopun leijonien kootut selitykset

Päävalmentaja Jalonen: "mailahäirintä on karsittava"
"ero SM-liigan tuomarilinjassa on äärettömän suuri maajoukkueen ja Mestarien liigan peleihin ja jopa NHL:ään verrattuna." Neuvostoliiton entinen mj-valmentaja Boris Majorov kummasteli Jalosen puheita: "meillä oli Ruotsi-ottelussa SM-liigan päätuomarikaksikko ja he pistivät venäläiset 18 kertaa kaksi minuuttiselle ja antoivat neljä kymppiä".
Kyseessä on hyvin tyypillinen Jalosen ongelmanratkaisu teoreema: kun ei pärjätä, niin syitä pitää aina lähteä etsimään jostain muualta kuin peilistä tai pukukopista! Eiköhän tähän asiaan yksinkertaisin selitys ole se, että kun kaveri vaan yksinkertaisesti tulee paremmalla jalalla ja kädellä, niin ainoa keino pysäyttämiseksi on "vanha kunnon kahvakiekko". Jos kädet, jalat ja nuppi toimii, niin ei tarvitse itkeä pillittää, että kyllähän me mutta kun noi tuomarit.......!
16-vuotiaat pikkuleijonat hävisivät peräkkäisinä päivinä (voitettuaan ensin Tsekit 5-3) sekä Venäjälle 7-2, että Ruotsille 8-2. Jääkiekkoliiton sivuilta napattu kommentti kuvastaa hyvin myöskin tätä edellä kuvattua aikuisten peliä: Suomen ja Venäjän ottelu osoitti selkeästi, että venäläiset ovat taidoiltaan ja fyysisyydeltään suomalaisia selkeästi edellä. Laukaukset lähtevät napakasti, syötöt napsahtavat pelaajakaverin lapaan ja 1-1 vastaan tilanteissa kädet käyvät. Suomi ei hävinnyt maalipaikoissa Venäjälle, mutta laadussa oltiin jäljessä. Tähän asti siis kaikki hyvin, kerrotaan suoraan mistä kenkä puristaa; ollaan taidoissa jäljessä kaveria. Sitten nukutaan yö ja vastaan tulee Ruotsi. Turpaan tulee 8-2 ja selitykset muuttuvat tuttuun tyyliin: "Väsymys varmasti alkoi jo painaa nuorten miesten pelaamisessa, sillä ottelu oli jo kolmas kolmen päivän sisällä."Kovavauhtinen eilinen iltapeli Venäjää vastaan vaikutti pelaamiseen ja energiat loppuivat kolmannessa erässä. Hyökkäyspelitaitoa meiltä löytyy kyllä kärkimaitakin vastaan, mutta puolustamisessa ei onnistuttu. Omalla puolustusalueella tarvitaan lisää kiloja ja härskiyttä, summasi turnauksen antia päävalmentaja Juha Pajuoja. Viiltävää analyysiä pelistä ja missä oikein piilee vika: päävalmentajan mielestä siis hyökkäyspeli toimii (tosin onnistuttiin tekemään kahdessa viime pelissä vain 4 maalia kaverin 15 maalia vastaan!), ja kuin sokerina pohjalle puolustuspää tulee kuntoon, kunhan vain löydämme sinne puolustuspäähän vielä isompia ja painavampia poikia! Jumalauta siellähän on jo nyt saman kokoisia veijareita kun esim. Petteri Nummelin tai Kimmo Timonen. Kannattaisikohan välillä edes hieman miettiä mitä sammakoita suustaan päästää, tosin uskon herrojen jopa sitä miettineen, mutta minkäs teet kun lähtökohtaisesti analyysi ja käsitys nykykiekon pelaajaprofiilista on aivan metsässä. Näihin kuviin näihin tunnelmiin....blogi vaikenee.

PS.Viikonlopun jääkiekkosankarit tulevat 18-vuotiaiden maajoukkueen pelaajista. Uskomattomat tehot kolmessa pelissä tehneet Mikael Granlund (6+2), Toni Rajala (3+5) ja Teemu Pulkinen (0+7) eivät tarvitse taakseen selittelijöitä vaan tulostaulu käy tähän käyttötarkoitukseen varsin hyvin.

Kyllä lahjakkuuden näkee ammattisilmällä 10-vuotiaasta!

Esittäessäni Sihvosen Suorassa (5.2.2009) herra Sihvoselle kysymyksen, koskien Urheilulukioidemme valintakriteereitä, ja väittämän jääkiekkoliiton kyvyttömyydestä löytää lahjakkuudet, herra vastasi mm. seuraavalla tavalla:

1.Emme me menetä tällä hetkellä yhtään pelaajaa sen tähden, että nämä muka kehittyisivät "sitten joskus myöhemmin".

2.Kyllä lahjakkuuden näkee ammattisilmällä 10-vuotiaasta.

Vastaus kohtaan 1.
Täyttä paskaa! Jos maastamme löytyy lisää näitä "hoki asiantuntijoita", jotka eivät todellakaan vielä herran vuonna 2009 tajua, että suurin tulevaisuuden mahdollisuutemme on nimenomaan oppia tunnistamaan näitä eritahtiin kehittyviä nuoria pelaajanalkuja, olemme pahemmassa liemessä kuin kuvittelinkaan. Kyse on toki kokanaisuudesta, joka koostuu useista eri komponenteista, mutta ei tehdä asiasta myöskään likaa valmentaja keskeistä. Tällä tarkoitan sitä, että jos käsissäsi on valmentajana kasa paskaa, siitä on aika vaikea lähteä leipomaan Runebergin torttuja. Kuinka sitten saisi torttuja varten oikeanlaisia taikina-aineksia? No herra Sihvonen, yksinkertaisesti tunnistamalla nämä hyvin yksilöllisesti ja eritahtia kehittyvät nuoret. Siinä vaiheessa kun maassamme aletaan ymmärtää, että juniorivalmentajien tehtävänä on nimenomaan valmentaa ja opettaa, eikä vain koettaa löytää keinoja illasta toiseen oman egonsa pönkittämiseen; olemme voittajia. Josta pääsemmekin sopivan aasinsillan kautta kohtaan 2.

Vastaus kohtaan 2
Jumalauta, asiahan on siis paketissa. Eikun etsimään näitä "ammattisilmiä" (toivottavasti löytyy edes toinen silmäpari herra Sihvosen lisäksi), jotka tunnistavat jo kilometrien päästä nämä tulevat kiekkotähtemme. Haluankin ehdottomasti ensi viikon Sihvosen Suorassa kysyä tämän asian myös herralta itseltään. Eli siis miten? ja ennenkaikkea mitä?, hän näillä "ihme silmillään" näkee sellaista, mitä muut eivät ole huomanneet? Jääkäämme siis odottamaan "ihmesilmä Sihvosen" vastausta ...

Granlund iski neljästi Venäjän verkkoon

Alle 18-v. maajoukkueturnaus
Suomi–Venäjä 5–2
(1–1, 3–0, 1–1)

Kärppien Mikael Granlund, 16, vietti perjantaina jääkiekkoilijan unelmailtaa. Keskushyökkääjä latoi neljä maalia Venäjän verkkoon ja johdatti Suomen 5–2-voittoon alle 18-vuotiaiden maajoukkueturnauksessa Ruotsissa.
Aniharva kiekkoilija on järjestänyt vastaavia maalikarkeloita idän kiekkojätin kustannuksella. Suvereeni esitys jäi takuuvarmasti NHL-kykyjenetsijöiden mieleen, mutta Granlund itse piti luistimensa tiukasti Nyköpingin hallin jäisellä kamaralla.
”Siinä oli saumat tehdä enemmänkin maaleja. Paljon enemmän”, Granlund hymähti loppuverryttelyn jälkeen.
”Oli helppo onnistua, kun sain lyödä kiekkoja tyhjään maaliin.”
Oulunsalolainen pelaa samassa ketjussa Teemu Pulkkisen ja Toni Rajalan kanssa. Suomi-kiekkoilun superlupaukset pelaavat nyt ensimmäistä kertaa yhdessä – ja jälki on ollut tuhoisaa.
Kahden ottelun jälkeen Granlund johtaa Ruotsin-turnauksen pistepörssiä tehoilla 5+2=7. Myös Rajala (3+4) ja Pulkkinen (0+7) ovat keränneet seitsemän tehopistettä.
Troikka värkkäsi Venäjä-ottelussa kolme näyttävää ylivoimamaalia. Myös keskiviikon voitokkaassa Tshekki-ottelussa verkko heilui ylivoimapelin aikana kolmesti.
Erikoistilannepelaamisen jäätävä tehokkuus kertoo olennaisen Granlundin, Pulkkisen ja Rajalan potentiaalista.
”Hyvin on mennyt. Ajattelemme pelistä samalla tavalla”, Granlund myönsi.
Oliko Venäjä-ottelu maajoukkueurasi paras?
”Ainakin yksi parhaista”, Granlund muotoili vaatimattomasti.
Lauantaina Suomi kohtaa USA:n ja sunnuntaina Ruotsin. Alle 18-vuotiaiden maajoukkueen kausi huipentuu keväällä. Ikäluokan MM-turnaus pelataan 9.–20. huhtikuuta Yhdysvalloissa.

Kimmo Siira

Suuren muutoksen tuuli puhaltaa

Oulu ,Suomen juniorikiekkoilun tilasta virisi torstai-iltana vilkas ja värikäs keskustelu. Kalevan tietoisku houkutteli Raksilan jäähallin kärppäklubille satakunta jääkiekon ystävää.
Ilta sai kanuuna-alun, kun Juhani Tamminen naulasi omat teesinsä puhelimitse Vaasasta. Panelistiksi kutsuttu kiekkopersoona ei päässyt matkustamaan Ouluun korkean kuumeen vuoksi.
Pikkuleijonien mahalasku vuodenvaihteen MM-turnauksessa on Tammisen mukaan signaali, jonka pitäisi saada hälytyskellot kilkattamaan.
"Paras vaihtoehto on se, että nuori pelaaja saa hyvää valmennusta. Toiseksi paras vaihtoehto on, että pelaaja oppii asioita itsenäisesti, kantapään kautta. Huonoin vaihtoehto on, että pelaaja saa huonoa valmennusta", Tamminen kiteytti.
Tammisen mielestä ratkaisu ongelmiin ei ole se, että seurassa tapahtuvan harjoittelun tuntimääriä nostetaan.
"Paluu luontoon ja luonnonjäille on nyt se juttu, jota minä lähtisin ajamaan. Miten ihminen oppii parhaiten? Tekemällä itse, omaehtoisen tekemisen kautta", Tamminen viittasi takavuosina kukoistaneeseen pihapelikulttuuriin.
Sportin Mestis-joukkueen päävalmentajan avaus teki vaikutuksen yleisöön. Päätettyään puheenvuoronsa Tamminen sai yleisöltä spontaanit aplodit.

Omat treenit a ja o
Kärppien SM-liigajoukkueen hyökkääjä Juhamatti Aaltonen antoi hyvän esimerkin siitä, mitä omaehtoinen harjoittelu käytännössä tarkoittaa.
"Lapsena minun kiekkokouluni alkoi lauantaiaamuisin kello 9. Televisiosta tuli silloin aina NHL Power Weekly -ohjelma. Katsoin ohjelman, otin NHL-tähdistä mallia ja lähdin ulkojäälle harjoittelemaan samoja temppuja", Aaltonen muisteli pilke silmäkulmassa.
Aaltosen laskujen mukaan hän käytti pikkujuniorina seuraharjoituksiin vain kolme tuntia viikossa. Omatoimiseen harjoitteluun vierähti sen sijaan 20 tuntia. Tarkat luvut Aaltonen tallensi punakantiseen kirjaansa.
"Tuo 20 tuntia oli pelailua yksin tai kavereiden kanssa."
Aaltonen ei mennyt joukkueharjoituksiin oppimaan vaan näyttämään, mitä on Iin kotikaukalossa oppinut.
Panelistit ja yleisö ottivat hanakasti kantaa suomalaisen juniorivalmennuksen ongelmiin. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että nimenomaan nuorimpien ikäluokkien pelaajille on saatava ammattitaitoista ja ammattimaista valmennusta. Näin ei vielä ole.
Suomen kaltaisella maalla ei ole enää varaa valmennuksellisiin kompromisseihin.
"Jokaisesta ikäluokasta nousee lahjakkuuksia. Meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että emme pilaa näitä talentteja", Oulun Kärpät 46 ry:n toiminnanjohtaja Harri Aho muotoili.
"Suuri haaste on, miten ammattivalmentajien palkkaukseen saadaan kanavoitua rahaa", Aho jatkoi.

Turhaa seisoskelua
Kiekko-Oulun junioripäällikkö, ex-huippupelaaja Veikko Torkkeli viihdytti yleisöä humoristisilla tarinoillaan ja nasevilla kannanotoillaan. Torkkeli kiinnitti huomiota muun muassa jääharjoitusten organisointiin.
"Liian usein suuri osa ajasta menee pelkkään seisoskeluun. Järkevällä organisoinnilla voidaan päästä siihen, että tunnin harjoituksesta 45-50 minuuttia on tehokasta toimintaa", Torkkeli vakuutti.
Nuorten keskinäisessä kilpailussa ei ole mitään pahaa. Kilpailu kuuluu urheiluun eikä ole keneltäkään pois.
"Kun kaksi hyvää pelaajaa kilpailee keskenään, siitä on vain hyötyä molemmille", Harri Aho muistutti.
Suomalaiset juniorit ovat poikkeuksetta hyviä luistelijoita ja nöyriä joukkuepelaajia. Juhamatti Aaltonen toivoi, että myös kaavasta poikkeaville pelaajille annettaisiin mahdollisuus puhjeta kukkaan.
Aaltosella, 23, on jo visio siitä, millaista kiekkoa hänen valmentamansa juniorijoukkue pelaisi.
"Joskus olemme joukkuekavereiden kanssa asiasta vitsailleet. Minun joukkueessani puolustajilla olisi kiekon roiskimiskielto. Kannustaisin pelaajia riskinottoon ja kiekon kontrolloimiseen", Aaltonen maalaili.

Kiekko-Kaleva 5.5.2009

Tarvainen-Sihvonen,Urheilulukiot ja valintamenetelmät

Terve Petteri,

Tässä hieman pohdittavaa asiasta Urheilulukiot-valintaprosessit-jääkiekko.
Eli jos seuraava väittämä on tosi: Nuorten maajoukkueet eivät menesty (väärät pelaajat/lahjakkuudet), niin kuinka mielestäsi Urheilulukioiden valintaprosessia tulisi muuttaa? Nykyisellä mallillahan me valitsemme näihin opinahjoihin siis vain keskinkertaisia opiskelijoita ja myös näköjään keskinkertaisia tulevaisuuden jääkiekkoilijoita. Keskeisenä periaatteena on ilmeisesti ollut turvata lahjakkaiden jääkiekkoilijoiden mahdollisuudet erikoistua ja harjoittaa lahjakkuuksiaan tilanteessa, jossa tuntijaon ja opetussuunnitelman perusteiden takia se ei ole ollut mahdollista muissa lukioissa.

Jääkiekkolukioihin on valittu opiskelijat pääsääntöisesti kahdella tapaa. Osa kouluista on valinnut oppilaansa käyttäen hyväksi peruskoulumenestyksen lisäksi pääsykoetta ja/tai haastattelua. Toinen ryhmä on suorittanut karsinnan yksinomaan kirjallisen materiaalin perusteella. Tällöin on koulumenestyksen lisäksi otettu huomioon harrastuneisuus sekä erilaiset lausunnot ja todistukset. Esimerkiksi urheilulukioissa hakijat on laitettu järjestykseen käyttämällä hyväksi lajiliittojen antamia pisteitä ja erityyppisiä testejä. Jääkiekossahan tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että jääkiekkoliitto pisteyttää pojat sen mukaan, onko heillä esim. takanaan jo maajoukkuekomennuksia tai aluejoukkue status tms. No nythän on tullut todettua, että jääkiekkoliitto ei pysty seulastaan löytämään lahjakkuuksia (vaan keskinkertaisuuksia), ja oravanpyörä on valmis. Samat tulevaisuuden keskinkertaisuudet vievät siis sekä maajoukkuepaikat että opiskelupaikat.

Eli miten järjestelmää tulisi mielestäsi kehittää, jotta myös tämä resurssi (Urheilulukiot) tukisi tulevaisuudessa oikealla tavalla lahjakkaiden poikien kehitystä?

Sihvonen:
Tämä lukiokysymys on varmasti semi-tärkeä palanen, kun mietitään, että miten jatkossa järjestelmää linjataan tehokkaammaksi. Mutta. Lukioiässä 16-20 peli on tällä hetkellä jo tavallaan menetetty. Tutkimusteni mukaan tasoitus kansainväliseen tasoon verrattuna annetaan jo 7-11-vuotiaiden harjoittelussa ja peleissä. Silloin "kaikki pelaa". Pelaa, pelaa, mutta liian vähän ja ilman tarvittavaa kilpailua!

Enkä ole siinä kanssasi samaa mieltä, että järjestelmä ei tunnistaisi lahjakkuuksia. Emme me menetä tällä hetkellä yhtään pelaajaa sen tähden, että nämä muka kehittyisivät "sitten joskus myöhemmin". Kyllä lahjakkuuden näkee ammattisilmällä 10-vuotiaasta. Ja tärkeintähän on harjoituslahjakkuus.

Mutta toki lukikysymyskin on otettava keväällä / kesällä tarkasteluun, kun ammattilaiset kokoontuvat linjaamaan koko järjestelmää uusiksi. Tietojen mukaan Kalervo Kummola on sanonut, että Ruotsin tyylinen linjaussminaari pidetään kauden päätteeksi.

Julkaistu Urheilulehti.fi, Sihvosen Suora 5.2.2009
PS. palaan myöhemmin Sihvosen heittämään: Kyllä lahjakkuuden näkee ammattisilmällä 10-vuotiaasta!

HIFK:n juniorijoukkueen valmentaja kehotti väkivaltaan

Jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunta rankaisi valmentajaa 10 kuukauden toimitsijakiellolla ja seuraa sakoilla.C-JUNIORIEN ottelussa HIFK-EJK tunteet kuumenivat 11. tammikuuta niin paljon, että HIFK:n valmentaja kehotti omia pelaajiaan käyttäytymään väkivaltaisesti vastustajaansa kohtaan. Iltalehden saamien tietojen mukaan EJK:n pelaajat olisivat lyöneet kotiotteluaan pelanneen HIFK:n maalivahtia mailalla sormille, minkä johdosta HIFK:n valmentaja olisi kehottanut omia pelaajiaan turvautumaan seuraavalla kerralla koviin otteisiin.
- En vahvista mitä hän on huutanut, koska en muista tarkalleen. En muista onko tappamisesta puhuttu, Jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunnan puheenjohtaja Jouni Kippola kommentoi tapausta.
Kippola kuitenkin vahvistaa, että valmentaja kehotti pelaajiaan käyttäytymään väkivaltaisesti.
- Kyllä varmaan sellaisesta oli kysymys, Kippola myöntää.
Kippolan mukaan kyseinen valmentaja on tunnustanut, ettei hänen kielenkäyttönsä ollut sopivaa siinä tilanteessa. Jääkiekkoliiton kilpailuvaliokunta määräsi 17. tammikuuta pitämässään kokouksessa valmentajalle 10 kuukauden toimitsijakiellon ja HIFK Juniorit ry:lle 2 500 euron sakot.
- Asiasta tehtiin yksimielinen päätös, Kippola kertoo.

Iltalehti.fi 5.2.2009 3:56

Jääkiekon korkeakouluhanke Jyväskylään

Jyväskylässä on käynnistymässä valtakunnallisesti ainutlaatuinen jääkiekon korkeakouluhanke. JYP Jyväskylä Oy:n ja D-Kiekon yhteistyön kautta syntyneestä D Teamistä tulee erilainen Mestisjoukkue. D Teamin tavoitteena on tarjota määrätietoinen koulutuspaikka jääkiekkoammattilaiseksi ja samalla tukea pelaajien kouluttautumista ja valmiuksia jääkiekkouran jälkeiseen elämään. D Teamin pelaajista pääosa koostuu opiskelevista pelaajista, jotka saavat samalla valmiudet huippukiekkoiluun sekä siviilielämän haasteisiin. Korkeakoulujoukkue -malli tarjoaa aikaisemmin puuttuneen kehitysportaan juniorijääkiekon ja SM-liigan välille.

Jääkiekon korkeakoulu -hankkeessa ovat mukana seurojen ohella Jyväskylän yliopisto, Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Keski-Suomen Urheiluakatemia. Näiden tahojen yhteistyön tuloksena käynnistetään Jyväskylään jääkiekon korkeakoulu -malli, jonka uskotaan muodostuvan vetovoimaiseksi ja kaikille osapuolille lisäarvoa tuovaksi kehityshankkeeksi.

Jääkiekkoilijoiden opiskelu- ja peliuran tukemiseksi käynnistetään pelaajien mentorointi -toiminta. Mentorina toimii ex-JYP ja ex-maajoukkuesentteri Joni Lius. Hänen tehtävänään on toimia jääkiekkoilijoiden henkilökohtaisena tukena koulutus- ja peliuran yhdistämisen haasteissa. Mentorin tehtävänä on kannustaa D Teamin ja myös JYP:n liigajoukkueen pelaajia opintojen käynnistämiseen, niissä edistymiseen sekä lopulta opinnoissa valmistumiseen. Tavoitteena on, että yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa opiskelevat jääkiekkoilijat pystyvät etenemään opinnoissaan samalla kun heillä on pelipaikka jääkiekon huippuorganisaatiossa ja mahdollisuus kehittyä huipputasolle pelaajana.

Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Jyväskylän yliopisto ovat mukana jääkiekon korkeakouluhankkeessa toiminnallisesti ja taloudellisesti. Mentorina toimivan Joni Liuksen toimipaikka tulee olemaan Keski-Suomen Urheiluakatemiassa, joka on toiminnassaan keskittynyt urheilun ja opiskelun yhdistämiseen. Urheiluakatemia on keskittynyt tähän saakka pääosin yksilölajeihin (yleisurheilu, uinti, telinevoimistelu), mutta nyt toimintaa laajennetaan joukkuelajin, jääkiekon suuntaan. Keski-Suomen Urheiluakatemian kautta opiskelevat jääkiekkoilijat saavat urheiluakatemian urheilijastatuksen, joka mahdollistaa korkeakouluissa henkilökohtaisen opiskelu- ja valmennussuunnitelman (HOVS) tekemisen ja sitä kautta opintojen ja urheilu-uran yhdistämisen haasteisiin reagoimisen.

Lisätietoja:
Mentor Joni Lius, 040 838 8000
Keski-Suomen Urheiluakatemian toiminnanjohtaja Heli Nieminen, 050 300 5762
D Teamin toimitusjohtaja Ilkka Lahti, 0400 912 135

Pioneeri Nurminen valmentaa märskyläisistä vaikka NHL-kiekkoilijoita

Pelivalmentajat vaihtuvat tunnetusti tiheään, mutta Jarkko Nurmisella on menossa jo 19. kausi Mäkelänrinteen urheilulukion jääkiekkovalmentajana.
–Rekku on ollut vielä pitempään, mutta olen ollut kauemmin kuin Seppo ja Simo, huomauttaa Nurminen.Rekulla hän tarkoittaa yleisurheiluvalmentaja Reijo Siitosta. Rehtori Seppo Pitkänen sekä apulaisrehtori ja valmennuksen lehtori Simo Tarvonen taas tunnetaan Märskyn pitkäaikaisina priimusmoottoreina.
Mäkelänrinteen kiekkokoulusta ovat nousseet muun muassa Ville Peltonen, Jarkko Ruutu ja Tuomo Ruutu, Janne Niinimaa, Antti-Jussi Niemi sekä Ossi Väänänen.
–Aika paljon SM-liigapelaajia tullut näiden vuosien aikana ja monet ovat ottaneet paikkansa myös kivikovassa NHL:ssä. Ilman muuta se on ollut iso motivaationlähde, kun on kehittynyt hyviä pelaajia, jotka ovat hoitaneet myös koulunsa, iloitsee Nurminen.Märskyn lokakuun liiganousukas oli 18-vuotias Jokeri-hyökkääjä Ilmari Pitkänen.Virtaa tuntuu yhä riittävän Espoon Soukan vannoutuneella lätkämiehellä. Omaa kuntoaan hän hoitaa mailapeleillä – kuinkas muuten.
–Käyn myös lenkillä ja hiihtämässä, jos on on lunta, naurahtaa Nurminen.
Kun Nurminen aloitti pestinsä vuonna 1990, kuuluivat Mäkelänrinteen lukion valmennuslajeihin jääkiekon ja yleisurheilun lisäksi ainakin kori- ja jalkapallo, uinti sekä suunnistus. Nykyisin maineikkaassa urheilulukiossa opiskelee jopa 60 lajin urheilijoita ja heitä ohjaa yli 40 valmentajaa. "Märsky on Suomen suurin urheilijoiden päivittäisharjoittelua järjestävä organisaatio", todetaan urheilulukion internetsivulla.Nurminen veti Märskyn aamuvalmennusta 13 vuotta niin, että jäähallilta oli aina kiirehdittävä Alppilan yläasteelle pitämään liikuntatunteja.
–Ero oli valtava, kun urheilulukiossa on motivoituneita urheilijoita ja yläasteella sellaisia poikia, jotka jaksavat juuri ja juuri juosta parisataa metriä. Iso haaste on saada heitä innostumaan edes jostakin liikuntamuodosta. Nuorten fyysiselle kunnolle täytyisi ehdottomasti kehittää jotain ja saada virikkeitä nörttisukupolvelle. Liikuntatunteja on koulussa aivan liian vähän, jyrähtää Nurminen.
Nyt Nurminen tekee toista vuotta pelkästään kiekkohommia.
–Kuulun liiton kahdentoista pelaajatarkkailijan ryhmään. Eteläisen alueen talenttitehojäillä toimin valmentajana, latelee Nurminen.Vielä nelisen vuotta sitten Nurminen ahersi Espoon Bluesissa.
–Valmensin A-poikien SM-liigajoukkuetta, B- ja C-poikia, luettelee Nurminen.
Olipa hän kolme vuotta pääkaupunkiseudun aluevalmentajanakin.Lukiossa valmentajat ovat tuntiopettajia, joiden perustyöaika on vain kuusi tuntia tavallisilla kouluviikoilla. Lomilla ja koeviikoilla kouluvalmennusta ei järjestetä. Niinpä lukiovalmentajien on koottava työnsä palasista. Monilla on rinnalla liitto- ja seuravalmennustehtäviä. Miltä tahansa työpaikalta ei niin vaan lohkea aikaa parin-kolmen tunnin aamuvalmennukseen kolmasti viikossa.Mäkelänrinteen lukiossa opiskelee neljännessataa jääkiekkopoikaa ja -tyttöjä kourallinen.
–Poikien lukumäärä ei oikeastaan voi olla suurempi. Kolmesta neljään maalivahtiakin on mukana, jotta harjoituksiin heitä saadaan aina vähintään kaksi, perustelee valmentaja Jarkko Nurminen.Lukiokiekkoilijoista kuusi harjoittelee tiistai- ja keskiviikkoaamuisin Jokereiden tehojäällä Ilmalan Areenalla.
–Sinne on koottu Jokereiden lahjakkaimmat C, B- ja A-juniorit, kertoo Nurminen.
Kolme HIFK:n nuorten SM-liigapelaajaa puolestaan valitsee koulun aamujään tai seuransa aamupäiväjään.Puolet pääjoukosta tekee joka toinen keskiviikko liikunnanopettaja Mikko Rantalan johdolla huoltavaa harjoitusta. Se sisältää harvinaislaatuisesti peruskestävyyslenkit, mutta juoksut jäävät puolen tunnin mittaisiksi. Jääkiekkoilijoilla onkin kova haaste pitää yllä riittävää pohjakuntoa 7–8 kuukauden pelikauden loppuun saakka, kun peruskestävyysharjoittelu jää satunnaisten hölkkien ja verryttelyiden varaan.Perjantaisin koko ryhmä treenaa koulun aamujäällä Helsingin Jäähallin harjoitushallissa. Nurmisella on apunaan entisen liigakiekkoilijan Rantalan lisäksi jääkiekon Eteläisen alueen päällikkö Antti Lassinharju. Tytöistä huolehtii Oulunkylässä Jari Risku.
–Tärkein tavoitteemme on kehittää aamujäillä henkilökohtaisia lajitaitoja. Päättyvän jakson teemoina ovat olleet syöttäminen ja ampuminen. Toistomäärät nousevat suuriksi pienryhmissä, korostaa Nurminen.Seurajoukkueiden taitoharjoittelu vähenee yleensä reilusti pelikauden alettua syyskuussa.Vuoden viimeisellä koulujaksolla huhti-toukokuussa Mäkelänrinteen lätkäryhmä keskittyy luistinliikunnan sijaan oheisharjoitteluun. Silloin kehitetään kuntoa muun muassa mailapeleillä.
–Henkistä nollausta pitkän kauden jälkeen haetaan myös haasteotteluilla. Esimerkiksi tyttöjen korisryhmää vastaan olemme pelanneet koripalloa.

Helsingin Uutiset 15.11.2008
Aki Saranen

Yksi harjoitus päivässä ei riitä

Suomen vaatimaton menestys alle 18- ja 20-vuotiaiden MM-kisoissa on virittänyt värikkään julkisen keskustelun, jossa mielipiteet sinkoilevat sinne sun tänne.
Ydinkysymys on viisastenkiven löytäminen. Miten suomalainen juniorikiekkoilu saadaan nostetuksi takaisin kansainväliselle huipputasolle, missä se patsasteli vuosituhannen vaihteen molemmin puolin.
"Kukaan toivottavasti ei enää kuvittele, että yksi 50 minuutin organisoitu harjoittelu päivässä riittäisi tekemään junioreista huippuyksilöitä, enkä nyt puhu pelkästään jääkiekosta. Liikuntakulttuuri on vain valunut niin heikoksi, josta syy lankeaa niin valmentajille, vanhemmille kuin kouluillekin", vinkkaa jääkiekkoilun kosmopoliitti, voimistelunopettaja, valmentaja, entinen huippupelaaja ja lähes 40 vuotta jääkiekkoa ammatikseen harjoittanut Juhani Tamminen.
Tamminen korostaa teemaa "paluu luontoon". Hän itse ampui 1960-luvulla Turun Ruissalossa kesäisin 500 kiekkoa päivässä, 45 000 kiekkoa kesässä.
"Teemu Selänne, Jari Litmanen, Mikael Forssell, Reijo Ruotsalainen", Tamminen luettelee huippuyksilöitä, joiden taustalta löytyy pihapelejä, omia ylimääräisiä harjoitteluita ja palava halu pelata, nauttia ja kehittyä.
Wayne Gretzkyn ilmiömäiset taidot syntyivät ulkona satojen talvi-iltojen tuntien aikoina, jolloin hän hioi ja hioi omia kikkojaan ja taitojaan. Sama pätee nykyään Minnesotassa tuikkivaa Mikko Koivua ja tämän hetken lahjakkainta suomalaista junioripelaajaa, oulunsalolaista Mikael Granlundia.
"Pihalla opitaan taidot, ja seuran harjoituksiin mennään näyttämään, mitä on opittu. Eivät nykyiset akatemiat mikään pelastus ole", Tamminen näkee.
Gretzky on julkisuudessa sanonut, että jos hän olisi mieltänyt lapsuus- ja nuorisoajan ulkopelit harjoitteluksi, homma olisi jäänyt jo siihen.

Tie ylös ei saa olla liian helppo
Tammiselta ei heru tippakaan sympatiaa Jääkiekkoliiton lanseeraamaan Nuori Suomi -ohjelmaan, jossa kaikilla pitää olla mukavaa.
"Neljän kentän peluuttaminen on oikea antiteesi. Parhaiden pitää pelata, ja paljon. Näin syntyy yksilöitä, jotka ratkovat pelejä", hän painottaa.
Tamminen muistuttaa myös siitä, että juniorin tie porras portaalta ylöspäin ei saisi olla "liian helppo".
"Isä kuskaa harjoituksiin, kantaa vielä pelikassin, ja äiti tekee mehua. Joku voi kuvitella, että näin tulee pelaajia", Tamminen heittää.
Hänen mielestään jääkiekkoilun juniorikuvan kirkastamiseen olisi olemassa loppujen lopuksi varsin yksinkertainen keino.
"Keräisin Suomen kaikki kovimmat ammattilaiset viikonlopuksi Vierumäelle, ovet pantaisiin lukkoon ja ryhmätyöt pystyyn. Niillä linjauksilla suunta olisi täysin selvä", Tamminen kiteyttää.

Punainen lanka katosi
Kärppien valmennuspäällikkö ja Suomen jääkiekkoliiton valmennusvaliokunnan jäsen Tuomo Räty tunnustaa, että jääkiekkoilun juniorivalmennus kadotti muutama vuosi sitten punaisen langan.
"Nuori Suomi -ohjelman johtolause oli ´Kaikilla on oman tasoista toimintaa´. Se vain ajautui teemaan ´Kaikilla on samanlaista toimintaa", Räty taustoittaa.
"Tehtiin vähän kaikkea, muuta tekeminen huippu-urheilun eteen ei ollut optimaalista."
Jääkiekkoliitossa onkin tiedostettu, että lasten kilpailu-urheilu unohdettiin muutama vuosi sitten, mikä näkyy juniorimaajoukkueiden menestyksessä. "Hukattuja ikäluokkia" karkeasti arvioiden ovat 1987-1991, mikä heijastuu myös A-maajoukkueen toimintaan muutaman vuoden viiveellä.
"Nyt uusia linjauksia on jo tehty. Esimerkiksi Kärpissä 1993-ikäluokka on ensimmäinen moneen vuoteen, jossa juniorien edustusjoukkueen rinkiä pienennettiin ja harjoittelua nostettiin", kertoo Räty, joka toimii myös Oulu Seutu Urheiluakatemian jääkiekkovalmentajana.

Ruotsi edellä,Suomi perässä
Ruotsissa hätähuuto huippujuniorien perään kajahti jo vuosituhannen alussa, kun maajoukkueet rämpivät syvällä.
"Siellä harraste- ja kilpaurheilu pantiin selvästi erilleen, ja sieltä meidänkin on ammennettava oppia. Nyt tulokset ovat näkyvissä niin juniorien MM-kiekossa kuin NHL-varauksissakin."
Räty tietää, että niin Tshekissä kuin Venäjällä on aina vallinnut rankka ja armoton kilpaurheilujärjestelmä, jota pidetään näiden maiden "huippupelaajatehtaana". Onpa esimerkiksi Pietarissa luistelukoulu, jossa jo alle kymmenenvuotiaat vetävät ohjattuja harjoituksia viisi kertaa viikossa.
Lajin synnyinmaassa Kanadassa on omat keinonsa pysyä vuodesta toiseen kartalla.
"Kanadassa on seurakulttuuri on levällään - päinvastoin kuin Suomessa. Mutta kun siellä on valtavat massat, kova kilpailukulttuuri, tasokkaat sarjat ja paljon halleja, huippuja syntyy väkisin", Räty toteaa.

Kirjoitus Kaleva.Plus.Urheilu 14.1.2009

Hölmöläisten touhua......

Hölmölä on suomalaisissa tarinoissa paikka tai kylä, jonka asukkaat, hölmöläiset, ovat humoristisen typeriä. Hölmöläistarinassa kerrotaan yleensä yksittäisten hölmöläisten edesottamuksista.Tarkoitus oli yleensä pilkata ystävälliseen sävyyn jonkun vieraan, melko lähellä asuvan ryhmän jäseniä. Hammasta joudun kyllä purra tällä kertaa melkoisen vahvasti, kun yritän tuohtumatta kirjoittaa tämän päiväisen HIFK:n C-junioreiden pelistä, jota olin Helsingin Pirkkolassa katsomassa. Ei siksi, etteikö kotijoukkueen Hifk:n pojat olisi yrittäneet kaikkensa, jopa taitotasojensa ylärajoilla, vaan toiminnasta, jota Hölmölän heimopäälliköt harrastivat vaihtoaitiossa koettaessaan saada kiinni "punaisesta langasta". Sanottakoon se nyt ihan ääneen, jos se jollekin vielä on epäselvää, että "pikku punanutut" olivat hävinneet tämän pelin jo viime syksynä. Tuolloin nimittäin alkoi lähtölaskenta siitä, koska kyseinen ryhmä on ns. "finaalissa". Finaalissa sana tässä tapauksessa ei todellakaan tarkoita finaalia, vaan tilannetta jossa liuos on kylläinen ja siihen ei enään voi liueta samaa ainetta. Eli pojat ovat puhki, niin fyysisesti kuin henkisestikin! Moottoritiekiekko on siis saavuttanut päätepysäkkinsä, ironista kyllä samaan aikaan, kun viimeinen pätkä Helsinki-Turku moottoritiestä on juuri avattu yleisölle. Viikonlopun saldona "voittamattomana" pidetylle ikäryhmän tähtisikermälle siis puhdas 0. pistettä. Turussa hävittyä peliä en ollut todistamassa, mutta tänään Porin Ässät oli kentällä ainut joukkue, jolla oli niin peli-iloa kuin taitoa. Ai niin. Siis hölmöläisten tarinoissa yleensä kerrotaan yksittäisten hölmöläisten typeristä touhuista, mutten halua paljastaa tarinan päähenkilöitä, joten kannattaa tulla seuraavaan koitokseen paikan päälle ja itse löytää tarinan hölmöläiset :)

Mikä yhdistää Gretzkyä, Crosbya ja Granlundia?

Ainut pelaaja, joka on Granlundia ennen tullut valituksi 16-vuotiaana MM-kisakoneeseen, on niin ikään Kärppien kasvatti, kaksi Stanley Cupiakin mittavalla urallaan voittanut puolustaja Reijo Ruotsalainen. 1.4.1960 syntynyt Ruotsalainen oli kuukauden verran nuorempi kuin 26.2.1992 syntynyt Granlund, kun hänet valittiin vuoden 1977 kisoihin.

Ylipäätään 16-vuotiaana valituksi tuleminen on harvinaista. Esimerkiksi Kanadan historiassa vain viisi pelaajaa on saanut kyseisen kunnian. Lista on todella komeaa luettavaa, sillä siihen lukeutuu Sidney Crosby, Wayne Gretzky, Jay Bouwmeester, Jason Spezza ja Eric Lindros.

Nykyisistä NHL-pelaajista myös Slovakian Marian Gaborik oli aikanaan maansa miehistössä jo 16-vuotiaana.

YLE – Ilkka Palomäki

Granlund ei ota paineita pelaamisesta

- Tottakai on hienoa päästä näihin kisoihin ja näinkin nuorena. Lähdetään vaan sinne Kanadaa kohti menestymään. Siellä on varmaan hienot kisat tulossa ja paljon yleisöä. Odotan ihan mielenkiinnolla, Granlund toteaa.
- Itse en ole niin miettinyt sitä merkitystä. Kauden alussa ei ollut mitään hajua, että olisin nyt voinut olla täällä alle 20-vuotiaiden mukana. En ota mitään paineita. Se on ihan turhaa. Antaa scouttien seurata, jos he haluavat, hän pohtii.
Granlund arvioi, että hänen vahvuutensa kaukalossa on pelin ymmärtäminen. Hyökkääjä yrittää olla jäällä mahdollisimman ovela, mutta hän ei kaihda myöskään fyysistä peliä vanhempien pelaajien keskellä.
- Tykkään ihan siitä, että taklataan. Itsekin tykkään silloin tällöin taklata. Varmasti ihan hyvin viihdyn, sellaistahan se peli on, painottaa Granlund.
Kärppien edustusjoukkueesta ei ole toistaiseksi tullut kyselyjä Granlundille, jolla ei ole vielä mitään kiirettä aikuisten peleihin.
- En ole mitään tavoitteita kyllä asettanut itselleni. Mennään päivä kerrallaan. Minun mielestäni on ihan turhaa vielä tässä iässä asettaa tavoitteita. Pidetään hauskaa tämän lajin parissa.

YLE

Mikä vikana junnukiekossa?

Ajankohtainen kakkonen esitti 26.01 Marko Ojasen mietteitä junnukiekon tilasta. Lisäksi ajatuksiaan aukaisevat Kalervo Kummola ja Jukka Jalonen. Menestyksekkään pelaajauran jälkeen Marko Ojanen on siirtynyt valmentajaksi, ja valmentaa tällä kaudella Tapparan C-junioreita.
Mikä vikana junnukiekossa 1

Mikä vikana junnukiekossa 2

Mikä vikana junnukiekossa 3

Mikä vikana junnukiekossa 4

Taitopelaajia vain ei tarvita, Ilpo Myllyniemi

Ilpo Myllyniemi Suomen presidentiksi, tai ainakin jääkiekkoliiton hierarkiassa jyrkkään uraputkeen ylöspäin, muuten niin kaavoihinsa jämähtäneessä organisaatiossa!
Ilpo toimii kiekkoliitossa liittokouluttajana ja on vuosikausia vastannut mm.jääkiekkoliiton Finnhockey School leireistä ja niiden ohjelmasisällöistä. Syy tähän mielenilmaukseen ja hatun nostoon löytyy artikkelista, jonka Ilpo on kirjoittanut uusimpaan Kiekkolehteen (n:o 4/2009, sivu 20). On ilahduttavaa huomata, että "perheestä" löytyy henkilö, joka ensinnäkin pystyy tuottamaan kirjalliseen muotoon ymmärrettävää, kerronnaltaan sisältörikasta ja ennenkaikkea älykästä kerrottavaa Suomen juniorikiekkoilusta ja sen tilasta. Hienoa Ilpo! En tiedä onko kirjoituksessa käytetty termi "moottoritievalmennus" hänen keksimänsä, mutta toimii kuin junan vessa. Lukekaa hyvät "hoki" ihmiset tämä artikkeli ajatuksella, ja miettikää tämänhetkistä junnukiekkomme taitotasoa ja kuinka ylläpidämme illuusiota "oikotiestä onneen". Tässä muutama lainaus kirjoituksesta:

-SM-mitalit voitaisiin pelata vasta keväällä, ja sitä ennen olisi peleja ja sarjoja, jotka mahdollistaisivat fyysisen kehittymisen oman aikataulun mukaan, ja pelaamisen, jossa saisi vielä yrittää voittaa ottelua tosissaan moniarvoisemmalla joukkueella. Joukkueet voisivat ajaa sisään rohkeammin myöhemmin fyysisesti kehittyviä pelaajia ja uskaltaisivat pitää "hankaliakin" pelaajia riveissään.

-jos on tehnyt alasarjoissa tai AA-sarjoissa paljon maaleja, niin niitä tekee myös kovissakin sarjoissa, jos annetaan aikaa löytää pelirytmi. Moottoritien kulkija ei koskaan tee enempää maaleja kuin on tehnyt siihenkin asti.

-kaikki tehot on käytössä illasta toiseen,vuodesta toiseen. Jos ei peli kulje, niin lisätään menoa. Taitoa emme yksinkertaisesti tarvitse.

-jos harjoittelua pitää tehostaa, niin se pitää tehdä omalla paikkakunnalla, eikä ajeluttaa pelaajia ympäri maakuntaa istumassa takapenkillä.........

Loistavaa!!

Kekäläinen huolissaan juniorituotannosta (Urheilulehti 4/2009)

NHL:n St. Louis Bluesin apulais-GM ja kykyjenestintäosaston johtaja Jarmo Kekäläinen näkee syytä huoleen jääkiekon suomalaisessa pelaajatyöskentelyssä. Ilahduttavinta kirjoituksessa on Kekäläisenkin havaitsema asia, joka koskee eriaikaan kehittyviä pelaajia, ja scouttauksen vaikeutta peilaten ko. ongelmaan. Suomessahan on vallalla yleisesti käsitys, että pelaajan tulisi olla jo "valmis paketti" ja valmiina kansainvälisille areenoille hyvinkin nuorena (esim. Tukonen,Joensuu,Korpikoski ym...). Kiire ei ole mihinkään! Suomi-kiekko lähtee jyrkkään nousuun sinä päivänä, kun saamme järjestelmämme kokonaisuudessaan ymmärtämään, että lahjakkuus on todellakin jotain aivan muuta kuin aikainen murrosikä. Mikko Koivu olkoon tästä loistavana esimerkkinä huippupelaajasta, joka kehittyy jatkuvasti (25-vuotias). Hänen kehityksensä on ollut tasaista, johtuen oikeista tavoista ja päätöksistä, jotka ovat yksilöllisesti sopineet juuri hänelle. Voimanhankinta siirrettiin tietoisesti myöhempään ajankohtaan (silläkin "uhalla", että 15v -18v ei pystytty mittaamaan ikään kuin kaikkea ulos). Lopputulos on nyt kaikkien nähtävissä. Jukka Koivu voisi tässäkin asiassa toimia konsulttina, mikäli jääkiekkoliiton ja seurojen puolella ei tähän asiaan löydy ymmärrystä. Lukekaahan Urheilulehdestä kokonaisuudessaan mitä mm. Kekäläinen asiasta tuumii....

Kirjatorin alennusmyynti, Raimo Summanen,Meidän Päivä

Jos kaipaatte ajankohtaista lukemista, niin poiketkaahan lähimpään Kirjatori-kauppaan (ainakin pk.seudulla useita). Ale-myynnissä juuri sopimuksen alppimaan Rapperswill-Jona Lakersin kanssa loppukaudeksi tehneen Raimo Summasen kirja Meidän Päivä. Summasesta ei siis ainakaan heti, ellei saa pikaisesti kenkää, tule Jääkiekkoliiton valmennuspäällikköä. No herran käyrähän on jo jonkun aikaa osoittanut alaspäin ja puhetta on piisannut kuin entisellä piialla juhannusyönä (tosin tiesimme mitä piika tahtoi, mutta Raimon aivoitukset ovat usein jääneet kesken kutoisiksi). Ai niin, tuon kirjan saa siis Kirjatori kaupoista valtaisaan 2 euron hintaan (meinasin itse ostaa tusinan ja jakaa kavereille lahjoiksi, mutta muistin, että kirjasta "vinkkejä" ottaneita valmentajia on ainakin pk.seutu pullollaan,joten näitä oppeja pääsee katselemaan ihan livenäkin :). Siis eikun ostoksille......

Luova luotsi Gustav Bubnik

Tšekkiläinen Gustav Bubnik valmensi Suomen jääkiekkomaajoukkuetta vuosina 1966-1969. Bubnik lisäsi harjoitteluun ja peleihin järjestelmällisyyttä ja luovuutta.
Lempinimellä Kustaa tunnettu Gustav Bubnik painotti aikalaisten mukaan joukkueen kannalta luovia ja edullisia yksilöratkaisuja.Bubnikin aikaan myös kesäharjoittelu oli kovempaa, kuin mihin Suomessa oli aiemmin totuttu.Ennen videon haastattelua Suomi oli kärsinyt juuri karvaan tappion Ruotsia vastaan. Suru oli sekä toimittajan että valmentajan sydämessä. Murheen tuoneesta ottelusta katsotaan myös näyte. Bubnikin valmennuksessa Suomi kuitenkin kaatoi ensi kertaa suuren jääkiekkomaan Tšekkoslovakian MM-kisoissa 1967.

Teksti: Elina Yli-Ojanperä

TPS-Jokerit, 1995 vieläkö muistat...

Loppuottelusarjasta muodostui epätavallisen kiihkeä, ja tunteet kävivät puolin ja toisin kuumina. Kolmannessa finaalissa tuomittiin rähinöinnistä viisi ottelurangaistusta.
TPS:sta leivottiin viimein Suomen mestari voitoin 2-3. Mestarijoukkueen ehdoton tähti oli Saku Koivu.
Vuoden 1995 MM-kultamitalisteista olivat Koivun lisäksi mukana Raimo Summanen, Petteri Nummelin, Marko Kiprusoff ja Jere Lehtinen.

Teemu Selänne, hän kasvoi voittajaksi

Teemu ja Ilmari Selänne
Teemu suuntautui urheiluun vakavasti jo pienestä pitäen. Jos kesäisin ei ollut harjoituksia espoolaisessa jalkapallokoulussa, hän kävi kaverien kanssa päivittäin uimassa. Talvella vietettiin aikaa jäällä. Isä Ilmari Selänne näki Teemun taipumukset varhain. Hän päätti ottaa tietoisen riskin, pelata joko upporikasta tai rutiköyhää ja asettaa poikansa tavoitteet suoraan vaikka maailman huipulle. Ilmari Selänne oli tavannut tarpeeksi lupaukseksi jääneitä lahjakkuuksia.
Millaisessa kodissa yksi maailman menestyneimmistä kiekkoilijoista kasvoi?
TEEMU: Aamulla ennen töihin lähtöä isä jakoi meille pojille päivän tehtävät. Esimerkiksi vanhimman, Panun, piti täyttää liiteri puilla, kaksoisveljeni Paavon leikata nurmikko ja minun piti mennä lenkille. Perheessämme ei ollut lupa käydä suihkussa, jos emme olleet tehneet sovittuja töitä.

Teillä taisi olla aika tinkimätön kuri?
TEEMU: Niin oli. Asuimme Espoon Nöykkiössä omakotitalossa suurella tontilla. Se tiesi paljon työtä. Perheen säännöt olivat selkeät kotiintuloaikoineen. Yhdeksältä piti mennä nukkumaan tai muuten vanhemmat eivät avustaneet harrastuksissa.
Varsinkin minuun kuri tehosi, kun olin täyttänyt 15 vuotta. Silloin pelasin jääkiekkoa jo vakavissani. Jos tulin kotiin sovittua myöhemmin, seuraavana päivänä jouduin hankkiutumaan harjoituksiin ilman vanhempien apua. Fyysinenkään rangaistus ei olisi purrut paremmin.
Isä ja äiti olivat huomanneet, että olin valmis toteuttamaan unelmani pelata maailman huipulla. Peruskoulun jälkeen sain luvan keskittyä täysillä urheiluun. Vanhempani olivat sitä mieltä, että jos into laantuu, ehdin vielä takaisin opiskelemaan tai työelämään. 1980-luvulla NHL oli kuitenkin jääkiekkojunioreille kaukainen haave. Jari Kurria pidettiin poikkeuksellisena menestyjänä.

Siihen aikaan suomalaisilla pelaajilla oli yleensä koulutus johonkin ammattiin.
TEEMU: Ajattelinkin, että kannattaisi hoitaa opiskelut loppuun. Kävin jonkin aikaa kauppakoulua, mutta huomasin pian, ettei se ollut minua varten. Valmistuin melkein merkantiksi, mistä on riittänyt vinoilua jälkeenpäin.
Kouluaikoina olisi pitänyt keskittyä paremmin kieltenopiskeluun. Valitsin ranskan kielen seitsemännellä luokalla ihan vain siksi, että pääsisin joskus pelaamaan NHL:ssä ranskankieliseen joukkueeseen. Laiskuuttani kielen alkeet jäivät oppimatta. Jokaisen ammattilaiskiekkoilijaksi tähtäävän tulisi hallita englannin lisäksi joko ruotsin, saksan tai ranskan perusteet.

Miten englanti sujuu sinulta nykyään?
TEEMU: Tosi mallikkaasti. Silloin kun muutin Winnipegiin, ymmärsin kieltä hyvin, joskin monet fraasit ja termit menivät helposti sekaisin. Piti vain olla reipas ja puhua paljon. Käytäntö opetti kovalla kädellä.

Isäsi vaihtoi työpaikkaa, jotta hän saisi sovitettua työajat paremmin harjoitusten ja pelien kanssa.
TEEMU: Isä ja äiti elivät lasten ehdoilla. Jälkeenpäin ajatellen se oli käsittämätön ja suunnaton uhraus. Jos vanhemmat eivät olisi esimerkiksi kyydinneet minua harjoituksiin, en olisi saavuttanut koskaan nykyistä asemaani pelaajana. Isä ja äiti siirsivät avioeroaankin, jotta lapset saisivat turvallisemman kasvuympäristön.

Onko missään vaiheessa tuntunut siltä, että normaalit nuoruusvuodet ovat jääneet sinulta urheilun takia kokematta?
TEEMU: Iltasatukin korvattiin puheella lätkästä. Silti isä ei ottanut valmentajana liiallisen hallitsevaa roolia. Tutkimme pelityylilleni sopivia maalintekopaikkoja ja maalivahtien heikkoja kohtia. Nuorten poikien tavallinen huvinpito ja juhliminen jäivät kyllä väliin. Se ei ole kuitenkaan koskaan merkinnyt minulle mitään.

Millainen rooli äidilläsi oli?
TEEMU: Aivan yhtä tärkeä kuin isällä. Muistan vielä ajan, kun olin pieni ja vanhempani olivat ostaneet asuntovaunun. Koko perhe, isä, äiti ja kolme lasta, kiersi Suomea yhteisen urheiluharrastuksen viemänä. Äiti pesi pyykit ja hoiti talouden. Nyt itse kolmen pojan isänä voin vain kuvitella, miten rankkaa aikaa se on ollut.

Veljesi eivät menestyneet urheilussa yhtä hyvin kuin sinä. Miten se on vaikuttanut suhteisiinne?
TEEMU: Ei se meidän välejämme ole koskaan hiertänyt. Panu lopetti minua ja Paavoa aikaisemmin. Hänelle kaverit olivat tärkeämpiä. Meille kaikille on tarjottu yhtäläiset mahdollisuudet, mutta ei meitä pakotettu urheilemaan. Muistan itsekin, kuinka 12-vuotiaana yhtenä sunnuntaiaamuna ei enää huvittanut lähteä juoksemaan kilpaa. Siihen loppui urani lupaavana yleisurheilijana, ja aloin keskittyä palloilulajeihin. Paavo siirtyi pelaamaan maahockeyta ja voittikin siinä useita Suomen mestaruuksia.
Millaiset terveiset lähetät suomalaisille vanhemmille, jotka kaukalon reunalla vaativat lapsiltaan tappamisen meininkiä?
TEEMU: Lasten urheilu on mennyt aivan liian kovaksi. Ei ylipäätään ole mitään järkeä, että kymmenvuotiaat nassikat harjoittelevat viisi tai kuusi kertaa viikossa. Nuorisourheiluun on myös pesiytynyt ikäviä lieveilmiöitä.
Olen kuullut kentän laidalta aivan järjettömiä juttuja. Monen isän ja äidin pitäisi todella katsoa peiliin ja olla huolissaan lähinnä omasta eikä lastensa kehityksestä. Ei voittaminen saa nuorena olla turhan tärkeää. Kasvatuksellisesti paljon merkityksellisempää on oppia häviämään.

Onko vanhempien vaikea ymmärtää, ettei kaikista voi tulla maailman huippuja?
TEEMU: Siltä vaikuttaa. Olen nähnyt paljon vanhempia, jotka haluavat korvata omaa huonoa urheilumenestystään siirtämällä liian suuria vaatimuksia jälkikasvulleen. He haluavat päteä lastensa kautta.
Avainsana kasvatuksessa on maltti. Lasta kannattaa mieluummin välillä toppuutella, ettei innostus pala loppuun. Kasvoista näkee, jos lapsi on kyllästynyt. Oikeilla jäljillä ollaan, kun nuoret treenien jälkeen palavat halusta päästä taas harjoittelemaan.
Loukkaannuit ensimmäisenä liigakautenasi Suomessa 1989, juuri kun ovet olivat avautumassa NHL:ään.
TEEMU: Jälkeenpäin ajateltuna se oli luultavasti välttämätön käänne hurjassa nousussa olevalla urallani, vakava itsetutkiskelun paikka. Sääri- ja pohjeluiden katkeaminen palautti terveellisellä tavalla todellisuuteen. Ymmärsin, että kaikki siihenastiset saavutukseni olivat tulleet liian helposti. Arvot asettuivat kohdalleen. Terveys on pelaamistakin tärkeämpi asia.

Teksti on lyhennelmä Valitut Palat lehden kirjoitukesta v. 2002