Esittäessäni Sihvosen Suorassa (5.2.2009) sinulle Petteri kysymyksen, koskien Urheilulukioidemme valintakriteereitä, ja väittämän jääkiekkoliiton kyvyttömyydestä löytää lahjakkuudet, vastasit mm. seuraavalla tavalla: 1. Emme me menetä tällä hetkellä yhtään pelaajaa sen tähden, että nämä muka kehittyisivät "sitten joskus myöhemmin". 2. Kyllä lahjakkuuden näkee ammattisilmällä 10-vuotiaasta.
Vastaistko nyt hieman tarkemmin ko. väittämiin. Kohtaan yksi otettakoon esimerkeiksi vaikka hieman myöhemmin kehittyneistä ja "vauhtia" murrosiässä muualta hakeneista Valtteri Filppula ja Ville Leino, jotka molemmat ovat tuoneet esille sen, kuika heillä oli suuria vaikeuksia juuri tuossa vaiheessa kun koutsit suosivat vain fysiikkaa ja itsellä tuo murrosikä ei vielä ollut puhjennut. Kohtaan kaksi olisi todella mielenkiinoista myöskin kuulla miten määrittelet lahjakkuus sanan 10-vuotiaassa tenavassa, eli mikä hänet erottaa muista?
Juha
Sihvonen:
Niin, aina poikkeukset vahvistavat säännön. Mutta minä puhun säännöstä, en poikkeuksesta.
Mutta teen nyt poikkeuksen, ja kommentoin Leinoa.
Leino pääsi pelikirjajääkiekon pariin ensimmäistä kertaa elämässään vasta HPK:ssa. Sen kautta hän puhkesi kukkaan. Eli Leinon ongelmatiikka on erityistapaus. Se ei liitty "lahjakkuuksien löytämiseen".
Ja: Lahjakkuuksien löytämisellä ei ole mitään rakenteellista tekoa huippu-urheilun kanssa! Lahjakkuuksia ei tarvitse löytää, he tulevat läpi muutenkin. Oleellista on tarjota harjoitteluun laatua ja määrää jo 7-vuotiaasta lähtien. Kun se tulee kuntoon, ei meillä ole mitään huolta siitä, että joku "lahjakkuus" sitten jäisikin huomaamatta.
Sellainen 10-vuotias jääkiekkoilija on lahjakas, joka on siihen ikään mennessä saanut riittävästi toistoja taitoasioissa ja ennen muuta lahjakkuutta on se, että tyyppi haluaa tehdä jääkiekkoa silmät kiiluen ja hakee väylää "ylimääräiselle" harjoittelulle. Ja jos luet tarkasti minua, niin tässäkään ei ole kyse siitä, että onko yksilö perinteisessä mielessä "lahjakas", vaan siitä, että tuottaako ja ruokkiiko järjestelmä riittävästi "lahjakkuutta" eli olosuhteita.
Sitä alleviivaan, ettei lahjakkuuksien tunnistaminen ole kovinkaan iso juttu järjestelmän kannalta. Se on sivuseikka. Harjoittelun määrän ja laadun tuottaminen on järjestelmän isoin haaste.
torstai 5. maaliskuuta 2009
Sihvosen suora 5.3, Tarvainen-Sihvonen
torstai 5. helmikuuta 2009
Tarvainen-Sihvonen,Urheilulukiot ja valintamenetelmät
Terve Petteri,
Tässä hieman pohdittavaa asiasta Urheilulukiot-valintaprosessit-jääkiekko.
Eli jos seuraava väittämä on tosi: Nuorten maajoukkueet eivät menesty (väärät pelaajat/lahjakkuudet), niin kuinka mielestäsi Urheilulukioiden valintaprosessia tulisi muuttaa? Nykyisellä mallillahan me valitsemme näihin opinahjoihin siis vain keskinkertaisia opiskelijoita ja myös näköjään keskinkertaisia tulevaisuuden jääkiekkoilijoita. Keskeisenä periaatteena on ilmeisesti ollut turvata lahjakkaiden jääkiekkoilijoiden mahdollisuudet erikoistua ja harjoittaa lahjakkuuksiaan tilanteessa, jossa tuntijaon ja opetussuunnitelman perusteiden takia se ei ole ollut mahdollista muissa lukioissa.
Jääkiekkolukioihin on valittu opiskelijat pääsääntöisesti kahdella tapaa. Osa kouluista on valinnut oppilaansa käyttäen hyväksi peruskoulumenestyksen lisäksi pääsykoetta ja/tai haastattelua. Toinen ryhmä on suorittanut karsinnan yksinomaan kirjallisen materiaalin perusteella. Tällöin on koulumenestyksen lisäksi otettu huomioon harrastuneisuus sekä erilaiset lausunnot ja todistukset. Esimerkiksi urheilulukioissa hakijat on laitettu järjestykseen käyttämällä hyväksi lajiliittojen antamia pisteitä ja erityyppisiä testejä. Jääkiekossahan tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että jääkiekkoliitto pisteyttää pojat sen mukaan, onko heillä esim. takanaan jo maajoukkuekomennuksia tai aluejoukkue status tms. No nythän on tullut todettua, että jääkiekkoliitto ei pysty seulastaan löytämään lahjakkuuksia (vaan keskinkertaisuuksia), ja oravanpyörä on valmis. Samat tulevaisuuden keskinkertaisuudet vievät siis sekä maajoukkuepaikat että opiskelupaikat.
Eli miten järjestelmää tulisi mielestäsi kehittää, jotta myös tämä resurssi (Urheilulukiot) tukisi tulevaisuudessa oikealla tavalla lahjakkaiden poikien kehitystä?
Sihvonen:
Tämä lukiokysymys on varmasti semi-tärkeä palanen, kun mietitään, että miten jatkossa järjestelmää linjataan tehokkaammaksi. Mutta. Lukioiässä 16-20 peli on tällä hetkellä jo tavallaan menetetty. Tutkimusteni mukaan tasoitus kansainväliseen tasoon verrattuna annetaan jo 7-11-vuotiaiden harjoittelussa ja peleissä. Silloin "kaikki pelaa". Pelaa, pelaa, mutta liian vähän ja ilman tarvittavaa kilpailua!
Enkä ole siinä kanssasi samaa mieltä, että järjestelmä ei tunnistaisi lahjakkuuksia. Emme me menetä tällä hetkellä yhtään pelaajaa sen tähden, että nämä muka kehittyisivät "sitten joskus myöhemmin". Kyllä lahjakkuuden näkee ammattisilmällä 10-vuotiaasta. Ja tärkeintähän on harjoituslahjakkuus.
Mutta toki lukikysymyskin on otettava keväällä / kesällä tarkasteluun, kun ammattilaiset kokoontuvat linjaamaan koko järjestelmää uusiksi. Tietojen mukaan Kalervo Kummola on sanonut, että Ruotsin tyylinen linjaussminaari pidetään kauden päätteeksi.
Julkaistu Urheilulehti.fi, Sihvosen Suora 5.2.2009
PS. palaan myöhemmin Sihvosen heittämään: Kyllä lahjakkuuden näkee ammattisilmällä 10-vuotiaasta!
