Sihvosen suora 5.3, Tarvainen-Sihvonen

Esittäessäni Sihvosen Suorassa (5.2.2009) sinulle Petteri kysymyksen, koskien Urheilulukioidemme valintakriteereitä, ja väittämän jääkiekkoliiton kyvyttömyydestä löytää lahjakkuudet, vastasit mm. seuraavalla tavalla: 1. Emme me menetä tällä hetkellä yhtään pelaajaa sen tähden, että nämä muka kehittyisivät "sitten joskus myöhemmin". 2. Kyllä lahjakkuuden näkee ammattisilmällä 10-vuotiaasta.

Vastaistko nyt hieman tarkemmin ko. väittämiin. Kohtaan yksi otettakoon esimerkeiksi vaikka hieman myöhemmin kehittyneistä ja "vauhtia" murrosiässä muualta hakeneista Valtteri Filppula ja Ville Leino, jotka molemmat ovat tuoneet esille sen, kuika heillä oli suuria vaikeuksia juuri tuossa vaiheessa kun koutsit suosivat vain fysiikkaa ja itsellä tuo murrosikä ei vielä ollut puhjennut. Kohtaan kaksi olisi todella mielenkiinoista myöskin kuulla miten määrittelet lahjakkuus sanan 10-vuotiaassa tenavassa, eli mikä hänet erottaa muista?
Juha

Sihvonen:
Niin, aina poikkeukset vahvistavat säännön. Mutta minä puhun säännöstä, en poikkeuksesta.

Mutta teen nyt poikkeuksen, ja kommentoin Leinoa.

Leino pääsi pelikirjajääkiekon pariin ensimmäistä kertaa elämässään vasta HPK:ssa. Sen kautta hän puhkesi kukkaan. Eli Leinon ongelmatiikka on erityistapaus. Se ei liitty "lahjakkuuksien löytämiseen".

Ja: Lahjakkuuksien löytämisellä ei ole mitään rakenteellista tekoa huippu-urheilun kanssa! Lahjakkuuksia ei tarvitse löytää, he tulevat läpi muutenkin. Oleellista on tarjota harjoitteluun laatua ja määrää jo 7-vuotiaasta lähtien. Kun se tulee kuntoon, ei meillä ole mitään huolta siitä, että joku "lahjakkuus" sitten jäisikin huomaamatta.

Sellainen 10-vuotias jääkiekkoilija on lahjakas, joka on siihen ikään mennessä saanut riittävästi toistoja taitoasioissa ja ennen muuta lahjakkuutta on se, että tyyppi haluaa tehdä jääkiekkoa silmät kiiluen ja hakee väylää "ylimääräiselle" harjoittelulle. Ja jos luet tarkasti minua, niin tässäkään ei ole kyse siitä, että onko yksilö perinteisessä mielessä "lahjakas", vaan siitä, että tuottaako ja ruokkiiko järjestelmä riittävästi "lahjakkuutta" eli olosuhteita.

Sitä alleviivaan, ettei lahjakkuuksien tunnistaminen ole kovinkaan iso juttu järjestelmän kannalta. Se on sivuseikka. Harjoittelun määrän ja laadun tuottaminen on järjestelmän isoin haaste.

Pelaajaprofiilin on muututtava!

Viime vuosien nuorten maajoukkueiden menestys ei todellakaan ole ollut sitä, mitä olemme odottaneet. Ovatko sitten odotuksemme olleet epärealistisia? Kuinka jääkiekko pelinä ja pelaajat sen sisällä ovat muuttuneet? Miten tässä uudessa toimintaympäristössä valmentajat ja jääkiekkoliitto ovat pysyneet mukana? Millä aikavälillä kuvittelemme/tiedämme saavamme hukatun ajan tai hukatut ikäluokat pelastetuiksi? Kuinka paljon tähän tilanteeseen ovat vaikuttaneet ulkopuoliset tekijät, joihin emme voi puuttua (esim.laajentuneet pelaajamassat Euroopassa). Asiat joihin voimme itse puuttua ovat viime kädessä aika yksinkertaisia. Meidän tulee jatkossa tunnistaa paremmin lahjakkuudet ja antaa heille laadukkaampaa valmennusta. Eli siis aivan kuten liike-elämässä: "menestyvä yritys tarvitsee kasvaakseen lisää paremmin ostavia asiakkaita". On turha selitellä, ettei näitä "asiakkaita/pelaajia" löydy! Nyt tilanne vain on sen kaltainen, että ostaja (jääkiekkoliitto) ei osaa ostaa. Nyt nämä myyntimiehet (seurojen valmentajat) tarjoavat yritykselle (jääkiekkoliitto) epäkuranttia tavaraa. Annetaanpa kaiken valaiseva esimerkki: Jääkiekkoliitto (yritys) lähtee "ostoksille" torille. Kysymys 1: onko teillä
isoja,ylikypsiä banaaneja? Myyjä (seuravalmentaja, epäonnistunut pelaajaura takana) vastaa: No onhan toki, ja kuinkahan monta laitetaan? Ostaja ei ole vielä aivan vakuuttunut näkemästään, sillä katsoessaan banaaneja, ne eivät aivan heti "kolahda". Seuraa lisäkysymys: onko noi banaanit olleet tuossa puolimädässä laatikossa kauan aikaa? Myyjä (valmentaja) vastaa: eihän toki, ihan fressejä ovat! No uskotaan, otetaan niitä sitten vaikka pari kiloa. Kotiin tultuaan ostaja yrittää ensin syödä niitä pelkistään, ja meinaa oksentaa. Hän ei luovuta, vaan laittaa niitä kakkuun ja tarjoaa vieraille. Sama juttu, tosin jotkut vieraista oksentavat ja voivat pahoin vasta kotona. Samaan aikaan torimyyjä on laittanut esille piilossa olleita tuoreita ja hyvän näköisiä banaaneja. Ne maistuvat asiakkaille (katsojille), ja he ihmettelevätkin, että kuinka näin hyvän näköiset banaanit ovat säilyneet laatikossa, vaikka on jo iltapäivä (yksi/kaksi kautta).

Mikä siis oli tämän tarinan opetus?

Julkisuuteen tulee piakkoin Jääkiekkoliiton uusi tutkimus, jossa tutkittiin pelaajaprofiilin mahdollisia muutoksia, ja verrattiin 1990-luvun ja 2000-luvun nuorten maajoukkuepelaajia toisiinsa. Tutkimus on valmistunut loppuvuonna 2008. Ottakaamme tässä tarkasteluun 16-vuotiaat hyökkääjät. Lyhyet huomiot muutoksista 2000-luvulle:

- Pituus on kasvanut pari senttiä ,ja se on merkitsevä.
- Paino on lisääntynyt muutamalla kilolla.
- Painoindeksi (BMI) on noussut puoli yksikköä.
- Rasvaprosentissa (R%) ja hapenottokyvyssä (VO2) näkyy aiemmin jo havaittu merkittävä lisäys.
- Etukyykyn (EK) tulokset ovat heikompia 2000-luvulla, toisaalta testattujen määrä pienenee myös selkeästi.
- Esikevennyshypyssä (EH) on pientä heikennystä.
- Nopeuskestävyydessä (NK%) näkyy pientä nousua arvoissa.
Huomioita kehityksestä 2000-luvulle:
-Kaikkiaan kehitys eri luokkien kohdalla näyttää aikalailla samansuuruiselta testeittäin.
-Rasvaprosentissa ja hapenottokyvyssä näkyy jälleen aiemmin jo havaittu heikentyminen. Huomioitavaa on rasvaprosentin heikoimman 5 % rajan noin kolmen prosenttiyksikön kasvu, kun se muilla luokilla on vain noin prosenttiyksikön suuruinen. Hapenottokyvyssä heikennykset eivät juuri eroa luokittain.
-Maksimilaktaatissa näkyy aavistuksen omaista heikennystä.
-Etukyykkytuloksissa on 10 kilon heikennyksiä, ääripäissä 15 kilon heikennykset.
-Esikevennyshypyssä näkyy pientä heikennystä.
-20m:n juoksussa ei ole juurikaan muutoksia, N on pieni 90-luvulla.
-Nopeuskestävyydessä näkyy pientä parannusta.

Lyhyt ja viiltävä analyysi on siis seuraava: Olemme kasvattaneet pelaajien pituutta ja painoa. Lisäksi rasva % on noussut, kimmoisuus heikentynyt ja max.voima on pudonnut. Tarvitseeko huonoa menestystämme vielä jollekin selittää..........

Kyllä lahjakkuuden näkee ammattisilmällä 10-vuotiaasta!

Esittäessäni Sihvosen Suorassa (5.2.2009) herra Sihvoselle kysymyksen, koskien Urheilulukioidemme valintakriteereitä, ja väittämän jääkiekkoliiton kyvyttömyydestä löytää lahjakkuudet, herra vastasi mm. seuraavalla tavalla:

1.Emme me menetä tällä hetkellä yhtään pelaajaa sen tähden, että nämä muka kehittyisivät "sitten joskus myöhemmin".

2.Kyllä lahjakkuuden näkee ammattisilmällä 10-vuotiaasta.

Vastaus kohtaan 1.
Täyttä paskaa! Jos maastamme löytyy lisää näitä "hoki asiantuntijoita", jotka eivät todellakaan vielä herran vuonna 2009 tajua, että suurin tulevaisuuden mahdollisuutemme on nimenomaan oppia tunnistamaan näitä eritahtiin kehittyviä nuoria pelaajanalkuja, olemme pahemmassa liemessä kuin kuvittelinkaan. Kyse on toki kokanaisuudesta, joka koostuu useista eri komponenteista, mutta ei tehdä asiasta myöskään likaa valmentaja keskeistä. Tällä tarkoitan sitä, että jos käsissäsi on valmentajana kasa paskaa, siitä on aika vaikea lähteä leipomaan Runebergin torttuja. Kuinka sitten saisi torttuja varten oikeanlaisia taikina-aineksia? No herra Sihvonen, yksinkertaisesti tunnistamalla nämä hyvin yksilöllisesti ja eritahtia kehittyvät nuoret. Siinä vaiheessa kun maassamme aletaan ymmärtää, että juniorivalmentajien tehtävänä on nimenomaan valmentaa ja opettaa, eikä vain koettaa löytää keinoja illasta toiseen oman egonsa pönkittämiseen; olemme voittajia. Josta pääsemmekin sopivan aasinsillan kautta kohtaan 2.

Vastaus kohtaan 2
Jumalauta, asiahan on siis paketissa. Eikun etsimään näitä "ammattisilmiä" (toivottavasti löytyy edes toinen silmäpari herra Sihvosen lisäksi), jotka tunnistavat jo kilometrien päästä nämä tulevat kiekkotähtemme. Haluankin ehdottomasti ensi viikon Sihvosen Suorassa kysyä tämän asian myös herralta itseltään. Eli siis miten? ja ennenkaikkea mitä?, hän näillä "ihme silmillään" näkee sellaista, mitä muut eivät ole huomanneet? Jääkäämme siis odottamaan "ihmesilmä Sihvosen" vastausta ...

Varhain kypsyvät näyttävät lahjakkailta;harha?

Biologisesti varhain kypsyvät lapset yleensä menestyvät urheilussa paremmin . Malinan (2002, 267) tutkimus osoitti, että 10.12 -vuotiaiden jääkiekkoilijoiden luustoiän hajonta oli vielä
suurehko, mutta 13-16 vuoden iässä myöhään biologisesti kypsyviä nuoria oli erittäin
vähän. Tämä johtuu valikoinnista (itse, valmentaja, urheilujärjestelmä tai edellisten yhdistelmät), varhaisemmin kypsyvien paremmasta urheilumenestyksestä, pelin luonteen muuttumisesta fyysisemmäksi tai edellisten seikkojen yhdistelmistä. Nopeasti kehittyvät lapset ja nuoret näyttävät helposti lahjakkaammilta kuin todellisuudessa ovat, kun taas hitaasti kehittyvä lahjakas lapsi voi näyttää lahjattomalta. Monet lapsi- ja nuorisourheilun tutkijat ovat sitä mieltä, että 10-17.vuotiaat lapset tulisi luokitella urheilussa biologisen kypsyyden eikä kalenteri-iän perusteella. Tarkkojen ja rutiininomaisten käyttökelpoisten metodien löytäminen biologisen iän määrittämiseksi on kuitenkin ongelmallista. Joissakin lajeissa, kuten jääkiekossa, myös syntymäajankohta näyttää aiheuttavan valikointia. Ttkimuksessa 619:stä juniorijoukkueen valintatilaisuuteen osallistuneesta pojista 59,5 %, ja heistä 40:stä jatkoon päässeestä 77,5%, oli syntynyt alkuvuodesta.
Näyttää siltä, että vuosiluokkajakoon perustuva kilpailujärjestelmä syrjii loppuvuodesta
syntyneitä lapsia, jotka jäävät kehityksessä alkuvuodesta syntyneiden jalkoihin.