Juniorilupaus Miro Aaltonen on vasta 15-vuotias, mutta jääkiekkoilijan ”uraa” hänellä on takanaan jo yli kymmenen vuotta. Miro valitsi jääkiekon omaksi lajikseen jo kolmevuotiaana. Jokipoikien C-juniorijoukkueen pelaaja ei ole myöskään hylännyt Wallenkadun kavereitaan, joiden kanssa hän on joka talvi pelannut katulätkää.
– Taitoa pojalla on. Hyvät kädet ovat kehittyneet Wallenkadun peleissä. Miro on vielä tänäkin vuonna pelannut katulätkää, sanoo Jokipoikien C-junnujen valmentaja Ari Aaltonen.
Ari ”Turbo” Aaltonen on Miron isä ja takavuosien vankka JoKP-pakki. Turbon isä Heikki pelasi aikoinaan Rauman Lukossa, joten Miro on jo kolmannen polven jääkiekkoilija.
– Olihan sillä tietysti jotain merkitystä, että isä pelasi jääkiekkoa, Miro hymyilee.
Itse poika kuitenkin lajinsa valitsi. Ja osoitti heti myös lahjakkuutta. Miro osasi pian liukua luistimille päästyään, ja hän oppi luistelemaan jo kolmevuotiaana.
– Joka kausi on jotain kehitystä tapahtunut. Välillä on tietysti ollut huonompiakin hetkiä, mutta aina olen kuitenkin päässyt eteenpäin, Miro tuumii.
Kakkoslajinsa jalkapallon hän lopetti pari vuotta sitten.
Maalin tekeminenparasta jääkiekossa
Miro meni luistelukouluun kolme vuotta vanhemman veljensä Reetun mukana. Hän opetteli pelaamisen alkeet vuonna 1990 syntyneiden joukossa. Ja oppi samalla pyörittelemään isompia pelikavereita kaukalossa samalla tavalla kuin katulätkässäkin.
– Pelikäsitys ja luistelu, listaa Miro pyynnöstä parhaita ominaisuuksiaan.
– Miro on turhan vaatimaton. Hän on taitava ja erittäin hyvä maalintekijä, täsmentää isä-Aaltonen.
Miro on aina halunnut pitää kiekkoa mailansa lavassa, eikä pojan tarvitse pitkään miettiä jääkiekkoilun parasta antia.
– Maalin tekeminen on parasta jääkiekossa, hän virnistää.
Ja maaleja Miro on tehtaillut C-juniorien SM-sarjassakin. Jokipoikien sentteri johtaa sarjan pistepörssiä komeilla lukemilla. Kahdeksassa pelaamassaan ottelussa hän on tehnyt 11 maalia ja antanut 14 syöttöä. Kahdesta pelistä Miro joutui olemaan sivussa kuumeen takia.
– Syksy on mennyt tosi hyvin. SM-sarjassa on kovempia pelejä, ja niitä on mukavampi pelata.
C-junioreissa saa taklata. Taklaaminen ei ole hätkäyttänyt mailataituria.
– Vähän enemmän joutuu katsomaan ympärilleen ja pitämään päätä ylhäällä.
Maajoukkueessafyysisempiä pelejä
Miro Aaltonen kuuluu alle 16-vuotiaiden maajoukkueeseen. Joulukuun puolivälissä Ahvenanmaalla järjestettävässä turnauksessa Juha Pajuojan valmentama joukkue kohtaa kahdesti Ruotsin sekä kerran Tanskan ja Norjan.
– Maajoukkuepelit ovat fyysisempiä ja vauhdikkaampia kuin SM-sarjan pelit. Kiekkoa pitää liikuttaa enemmän, Miro tuumii.
– Odotan maajoukkueessa paljon peliaikaa ja paikkaa ykkös- tai kakkoskentällisestä.
Pikkuleijonien kausi huipentuu helmikuussa järjestettävään neljän maan turnaukseen, jossa Suomen lisäksi ovat mukana Venäjä, Ruotsi ja Tshekki.
Hyvät esitykset maajoukkueessa ovat pönkittäneet entisestään Miron uskoa omiin kykyihin. Tavoitteet ovat korkealla.
– Yritän päästä mahdollisimman pitkälle. Tavoitteena on SM-liiga, ehkä NHL, Miro sanoo.
Hämeenlinnan Pallokerhon peli on Miron mieleen.
– He pelaavat hyvää jääkiekkoa. Se lähti siitä, kun Tommi Santala ja Antti Miettinen pelasivat siellä. Kannustan edelleen HPK:ta.
Isän ja pojan eriroolit ovat selvillä
Ari Aaltonen aloitti poikansa joukkueen valmentamisen neljä vuotta sitten. Viiden vuoden mittaiseksi kaavailtu projekti on lähellä huipentumistaan nyt, kun C-juniorit pelaavat SM-sarjaa. Isän ja pojan roolit on selvitetty yhdessä keskustelemalla.
– Ihan hyvin on mennyt. Jäähallilla olemme valmentaja ja pelaaja, kotona isä ja poika, Miro sanoo.
– Kyllä tässä on oltu hereillä koko ajan sen asian suhteen. Miro on välillä ihmetellyt sitä, miksi vaadin häneltä niin paljon. Se ei johdu siitä, että hän on oma poikani, vaan siitä, että hän on joukkueen paras pelaaja, valmentaja-isä kertoo.
– Taitoa pojalla on. Hyvät kädet ovat kehittyneet Wallenkadun peleissä. Miro on vielä tänäkin vuonna pelannut katulätkää, sanoo Jokipoikien C-junnujen valmentaja Ari Aaltonen.
Ari ”Turbo” Aaltonen on Miron isä ja takavuosien vankka JoKP-pakki. Turbon isä Heikki pelasi aikoinaan Rauman Lukossa, joten Miro on jo kolmannen polven jääkiekkoilija.
– Olihan sillä tietysti jotain merkitystä, että isä pelasi jääkiekkoa, Miro hymyilee.
Itse poika kuitenkin lajinsa valitsi. Ja osoitti heti myös lahjakkuutta. Miro osasi pian liukua luistimille päästyään, ja hän oppi luistelemaan jo kolmevuotiaana.
– Joka kausi on jotain kehitystä tapahtunut. Välillä on tietysti ollut huonompiakin hetkiä, mutta aina olen kuitenkin päässyt eteenpäin, Miro tuumii.
Kakkoslajinsa jalkapallon hän lopetti pari vuotta sitten.
Maalin tekeminenparasta jääkiekossa
Miro meni luistelukouluun kolme vuotta vanhemman veljensä Reetun mukana. Hän opetteli pelaamisen alkeet vuonna 1990 syntyneiden joukossa. Ja oppi samalla pyörittelemään isompia pelikavereita kaukalossa samalla tavalla kuin katulätkässäkin.
– Pelikäsitys ja luistelu, listaa Miro pyynnöstä parhaita ominaisuuksiaan.
– Miro on turhan vaatimaton. Hän on taitava ja erittäin hyvä maalintekijä, täsmentää isä-Aaltonen.
Miro on aina halunnut pitää kiekkoa mailansa lavassa, eikä pojan tarvitse pitkään miettiä jääkiekkoilun parasta antia.
– Maalin tekeminen on parasta jääkiekossa, hän virnistää.
Ja maaleja Miro on tehtaillut C-juniorien SM-sarjassakin. Jokipoikien sentteri johtaa sarjan pistepörssiä komeilla lukemilla. Kahdeksassa pelaamassaan ottelussa hän on tehnyt 11 maalia ja antanut 14 syöttöä. Kahdesta pelistä Miro joutui olemaan sivussa kuumeen takia.
– Syksy on mennyt tosi hyvin. SM-sarjassa on kovempia pelejä, ja niitä on mukavampi pelata.
C-junioreissa saa taklata. Taklaaminen ei ole hätkäyttänyt mailataituria.
– Vähän enemmän joutuu katsomaan ympärilleen ja pitämään päätä ylhäällä.
Maajoukkueessafyysisempiä pelejä
Miro Aaltonen kuuluu alle 16-vuotiaiden maajoukkueeseen. Joulukuun puolivälissä Ahvenanmaalla järjestettävässä turnauksessa Juha Pajuojan valmentama joukkue kohtaa kahdesti Ruotsin sekä kerran Tanskan ja Norjan.
– Maajoukkuepelit ovat fyysisempiä ja vauhdikkaampia kuin SM-sarjan pelit. Kiekkoa pitää liikuttaa enemmän, Miro tuumii.
– Odotan maajoukkueessa paljon peliaikaa ja paikkaa ykkös- tai kakkoskentällisestä.
Pikkuleijonien kausi huipentuu helmikuussa järjestettävään neljän maan turnaukseen, jossa Suomen lisäksi ovat mukana Venäjä, Ruotsi ja Tshekki.
Hyvät esitykset maajoukkueessa ovat pönkittäneet entisestään Miron uskoa omiin kykyihin. Tavoitteet ovat korkealla.
– Yritän päästä mahdollisimman pitkälle. Tavoitteena on SM-liiga, ehkä NHL, Miro sanoo.
Hämeenlinnan Pallokerhon peli on Miron mieleen.
– He pelaavat hyvää jääkiekkoa. Se lähti siitä, kun Tommi Santala ja Antti Miettinen pelasivat siellä. Kannustan edelleen HPK:ta.
Isän ja pojan eriroolit ovat selvillä
Ari Aaltonen aloitti poikansa joukkueen valmentamisen neljä vuotta sitten. Viiden vuoden mittaiseksi kaavailtu projekti on lähellä huipentumistaan nyt, kun C-juniorit pelaavat SM-sarjaa. Isän ja pojan roolit on selvitetty yhdessä keskustelemalla.
– Ihan hyvin on mennyt. Jäähallilla olemme valmentaja ja pelaaja, kotona isä ja poika, Miro sanoo.
– Kyllä tässä on oltu hereillä koko ajan sen asian suhteen. Miro on välillä ihmetellyt sitä, miksi vaadin häneltä niin paljon. Se ei johdu siitä, että hän on oma poikani, vaan siitä, että hän on joukkueen paras pelaaja, valmentaja-isä kertoo.
Kuka: Miro AaltonenSyntynyt 7. 6. 1993 Joensuussa.Pituus/paino: 175/62.Keskushyökkääjä, kätisyys left.Joensuun Lyseon peruskoulun yhdeksännen luokan oppilas.Suosikkipelaajia: Teemu Selänne, Sidney Crosby, Antti Miettinen.Muuta: kolmannen polven jääkiekkoilija, veli Reetu ja sisko Anniina ovat myös pelanneet jääkiekkoa.
Joensuu, Petri Haapala
