Jääkiekon 80/20 säännöt, osa 1

Kun muuten tuo aika tuntuu olevan juuri nyt kortilla, päätin aloittaa uuden, liike-elämästä tutun 80/20 säännön mutustelun jääkiekon näkökulmasta. Esitän osissa joukon lyhyitä väittämiä, tiukkapipoisimmille tiedoksi, että nämä syntyvät tahtia 1 per 10 sekunttia, joten niiden todenperäisyys on vähintäänkin kyseenalainen; vai onko?

Väite 1: 80% junnukiekkoilijoista sijaitsee pääkaupunkiseudulla, mutta vain 20% nuorten maajoukkueiden pelaajista tulee tältä alueelta?

Väite 2: jos edellä oleva on tosi, niin tuleeko 80% vai 20% ns. "hyvistä valmentajista" pääkaupunkiseudulta vai sen ulkopuolelta?

Väite 3: jos vastasit edelliseen 80%, älä lue eteenpäin, sillä jäit luokallesi.

Väite 4: pääkaupunkiseudun valmentajista 80% käyttää 80% jääajasta saman koko kentän kiertoharjoituksen tekemiseen(3:lla pelaajalla) ja maaseudun valmentajista vain 20% käyttää ko. harjoitetta (lue myös ns. pelinavaus harjoitus)

Väite 5: 80% valmentajista sitten tuskastelee suurimman osan kautta, kun peli ei "aukea" vaikka jumalauta koko kausi on harjoiteltu " vapaan kentän" surffailua!

Väite 6: 80% valmentajista sisällyttää aina peliosion harjoituksen viimeiseen varttiin, joilloin lihasmuistin ja hermotuksen puolesta se on järjettömintä

Väite 7: 80% pääkkärin valmentajista tehdessään " tiivistyksen" kahteen kentään, ei 80% tekemistään kerroista saa mitään näkyvää aikaiseksi

Väite 8: 80% junioreista ei osaa luistella tai käsitellä mailaa nykykiekon vaatimustason mukaisesti

Väite 9: 80% valmentajista kiinnittää edelliseen 80% liian vähän aikaa

Väite 10: 80% valmentajista lähtee/ on jo lähtenyt "valmentamaan" ensi kauden joukkuettaan, eli kiertämään katsomoihin tutkiskelemaan "mistähän ne ensi kauden vastuun kantajat löytyisivät"?

Viimeinen väite: 80% pääkkärin valmentajista on lopettanut oman "pelaajauransa" B-junnuissa polvivammaan", muuten kyllä........

älkää ottako liian vakavasti.......

Juniorikiekkoilun vallankumous

Mertaranta ja Tamminen ovat sitä mieltä, että suomalaisen kiekkoilun todelliset osaajat, valmentajat, on kutsuttava pikaisesti koolle. Jääkiekkoliiton tehtävä on koordinoida kehitystyötä ja viedä viestiä eteenpäin seuroille.- Jengi koolle Vierumäelle, ovet kiinni ja yhteenveto, jonka mukaisesti toimitaan neljä vuotta. Pysähdy, analysoi ja toimi, Tamminen painottaa.Tamminen korostaa, että ihminen oppii sitä, mitä tekee.- Tässä on kysymys ajattelun vallankumouksesta. Lapsille on annettava seurojen harjoituksissa kotitehtäviä, kuten sata laukausta vanerilta tai kaksi tuntia yksi vastaan yksi –harjoitusta kaverin kanssa. Sellainen pelaaja, joka harjoittelee vain seuran treeneissä, 50 minuuttia kerrallaan, ei kehity huipuksi, Tamminen sanoo.
Mertaranta ihmettelee, miksei jääkiekkoliitto ole saanut aikaiseksi asennemuutoksia.
- Kellot ovat soineet monta vuotta, mutta mitään ei ole tapahtunut.Sedät ihmettelevät lisäksi sitä, miksi keskustelua käyvät kaikki muut paitsi asioista vastaavat henkilöt. Mertarannan ja Tammisen mielestä suomalaisissa kiekkoseuroissa keskitytään liikaa joukkueiden menestymiseen, vaikka kaiken lähtökohtana pitäisi olla yksittäisen pelaajan kehittäminen.
YLE
Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Mihin pelaajan taidot perustuvat?

Jääkiekkotaidot perustuvat fyysisille valmiuksille ja lajinomaisille fyysisille ominaisuuksille. Fyysiset valmiudet ovat fyysisiä ja liikunnallisia ominaisuuksia, jotka toimivat perustana liikuntasuorituksille ja suorituskyvylle. Näitä valmiuksia ovat motorinen taitavuus, liikkuvuus, lihaskunto ja aerobinen kunto. Lajinomaiset fyysiset ominaisuudet (luisteluvoima ja –nopeus, kaksinkamppailuvoima, käsien nopeus, lihasvoima ja –tasapaino, lajinomainen nopeus ja lajikestävyys) ovat jääkiekon lajianalyysin ja kokemustiedon perusteella keskeisiä ominaisuuksia pelissä menestymisen kannalta. Pelaajat, jotka ovat hyvässä fyysisessä kunnossa, ovat vähemmän alttiita loukkaantumisille ja pystyvät kilpailemaan ja kamppailemaan otteluissa paremmin kuin fyysisesti heikommat pelaajat .Luisteluvoima ja –nopeus tarkoittaa pelissä toistuvia lyhytkestoisia ja täysitehoisia luistelusuorituksia kiekon kanssa tai ilman kiekkoa Jääkiekossa kaikki toiminta perustuu pelaajien väliseen kaksinkamppailuun . Kaksinkamppailuvoima edellyttää pelaajalta hyvien voimaominaisuuksien lisäksi oikeaaikaisuutta, teknistä taitavuutta ja nopeutta. Pelitilanteissa ratkaisevaa on myös kiekon ja mailan käsittelynopeus. Käsien nopeuteen jääkiekon lajiteknisissä suorituksissa vaikuttavat osaltaan myös hartiaseudun ja keskivartalon lihaskunto. Lihasvoima ja -tasapaino tukevat lajitaitojen kehittymistä. Nopeusvoima mahdollistaa räjähtävät suoritukset. Lajinomainen nopeus on pelinomaista nopeutta. Jotta pelaaja säilyttäisi suorituskykynsä läpi koko ottelun, tarvitsee hän lajikestävyyttä johon taas vaikuttaa oleellisesti tekninen taitavuus suoritusten taloudellisuuden kautta. Peliin ja taitosuorituksiin liittyy maksimitehoisia, lyhytaikaisia ponnistuksia. Pelitaitojen suoritusnopeuteen kuuluu luistelunopeuden lisäksi rytmin- ja suunnanmuutoksia, harhautuksia, reaktionopeutta sekä ketteryyttä. Taito on taktiikan edellytys ja pelin tasokkuus riippuu pelaajan taidoista, pelikäsityksestä ja muista pelaajan perusominaisuuksista. Ihanteellinen tilanne pelin tason kannalta olisi se, että joukkuetoverit pystyisivät luomaan kiekolliselle pelaajalla useita tarkoituksenmukaisia pelitilanteen ratkaisuvaihtoehtoja ja että hän pystyisi taidoillaan hyödyntämään niistä vaikeintakin. Taito suorittaa vaikeitakin opittuja suoritusmalleja yllättävään aikaan ja yllättävällä tavalla tekevät pelityylistä luovan.
(lähteet mm. Westerlund, Pollit,Luhtanen)