Pelaajaprofiilin on muututtava!

Viime vuosien nuorten maajoukkueiden menestys ei todellakaan ole ollut sitä, mitä olemme odottaneet. Ovatko sitten odotuksemme olleet epärealistisia? Kuinka jääkiekko pelinä ja pelaajat sen sisällä ovat muuttuneet? Miten tässä uudessa toimintaympäristössä valmentajat ja jääkiekkoliitto ovat pysyneet mukana? Millä aikavälillä kuvittelemme/tiedämme saavamme hukatun ajan tai hukatut ikäluokat pelastetuiksi? Kuinka paljon tähän tilanteeseen ovat vaikuttaneet ulkopuoliset tekijät, joihin emme voi puuttua (esim.laajentuneet pelaajamassat Euroopassa). Asiat joihin voimme itse puuttua ovat viime kädessä aika yksinkertaisia. Meidän tulee jatkossa tunnistaa paremmin lahjakkuudet ja antaa heille laadukkaampaa valmennusta. Eli siis aivan kuten liike-elämässä: "menestyvä yritys tarvitsee kasvaakseen lisää paremmin ostavia asiakkaita". On turha selitellä, ettei näitä "asiakkaita/pelaajia" löydy! Nyt tilanne vain on sen kaltainen, että ostaja (jääkiekkoliitto) ei osaa ostaa. Nyt nämä myyntimiehet (seurojen valmentajat) tarjoavat yritykselle (jääkiekkoliitto) epäkuranttia tavaraa. Annetaanpa kaiken valaiseva esimerkki: Jääkiekkoliitto (yritys) lähtee "ostoksille" torille. Kysymys 1: onko teillä
isoja,ylikypsiä banaaneja? Myyjä (seuravalmentaja, epäonnistunut pelaajaura takana) vastaa: No onhan toki, ja kuinkahan monta laitetaan? Ostaja ei ole vielä aivan vakuuttunut näkemästään, sillä katsoessaan banaaneja, ne eivät aivan heti "kolahda". Seuraa lisäkysymys: onko noi banaanit olleet tuossa puolimädässä laatikossa kauan aikaa? Myyjä (valmentaja) vastaa: eihän toki, ihan fressejä ovat! No uskotaan, otetaan niitä sitten vaikka pari kiloa. Kotiin tultuaan ostaja yrittää ensin syödä niitä pelkistään, ja meinaa oksentaa. Hän ei luovuta, vaan laittaa niitä kakkuun ja tarjoaa vieraille. Sama juttu, tosin jotkut vieraista oksentavat ja voivat pahoin vasta kotona. Samaan aikaan torimyyjä on laittanut esille piilossa olleita tuoreita ja hyvän näköisiä banaaneja. Ne maistuvat asiakkaille (katsojille), ja he ihmettelevätkin, että kuinka näin hyvän näköiset banaanit ovat säilyneet laatikossa, vaikka on jo iltapäivä (yksi/kaksi kautta).

Mikä siis oli tämän tarinan opetus?

Julkisuuteen tulee piakkoin Jääkiekkoliiton uusi tutkimus, jossa tutkittiin pelaajaprofiilin mahdollisia muutoksia, ja verrattiin 1990-luvun ja 2000-luvun nuorten maajoukkuepelaajia toisiinsa. Tutkimus on valmistunut loppuvuonna 2008. Ottakaamme tässä tarkasteluun 16-vuotiaat hyökkääjät. Lyhyet huomiot muutoksista 2000-luvulle:

- Pituus on kasvanut pari senttiä ,ja se on merkitsevä.
- Paino on lisääntynyt muutamalla kilolla.
- Painoindeksi (BMI) on noussut puoli yksikköä.
- Rasvaprosentissa (R%) ja hapenottokyvyssä (VO2) näkyy aiemmin jo havaittu merkittävä lisäys.
- Etukyykyn (EK) tulokset ovat heikompia 2000-luvulla, toisaalta testattujen määrä pienenee myös selkeästi.
- Esikevennyshypyssä (EH) on pientä heikennystä.
- Nopeuskestävyydessä (NK%) näkyy pientä nousua arvoissa.
Huomioita kehityksestä 2000-luvulle:
-Kaikkiaan kehitys eri luokkien kohdalla näyttää aikalailla samansuuruiselta testeittäin.
-Rasvaprosentissa ja hapenottokyvyssä näkyy jälleen aiemmin jo havaittu heikentyminen. Huomioitavaa on rasvaprosentin heikoimman 5 % rajan noin kolmen prosenttiyksikön kasvu, kun se muilla luokilla on vain noin prosenttiyksikön suuruinen. Hapenottokyvyssä heikennykset eivät juuri eroa luokittain.
-Maksimilaktaatissa näkyy aavistuksen omaista heikennystä.
-Etukyykkytuloksissa on 10 kilon heikennyksiä, ääripäissä 15 kilon heikennykset.
-Esikevennyshypyssä näkyy pientä heikennystä.
-20m:n juoksussa ei ole juurikaan muutoksia, N on pieni 90-luvulla.
-Nopeuskestävyydessä näkyy pientä parannusta.

Lyhyt ja viiltävä analyysi on siis seuraava: Olemme kasvattaneet pelaajien pituutta ja painoa. Lisäksi rasva % on noussut, kimmoisuus heikentynyt ja max.voima on pudonnut. Tarvitseeko huonoa menestystämme vielä jollekin selittää..........

Kekäläinen huolissaan juniorituotannosta (Urheilulehti 4/2009)

NHL:n St. Louis Bluesin apulais-GM ja kykyjenestintäosaston johtaja Jarmo Kekäläinen näkee syytä huoleen jääkiekon suomalaisessa pelaajatyöskentelyssä. Ilahduttavinta kirjoituksessa on Kekäläisenkin havaitsema asia, joka koskee eriaikaan kehittyviä pelaajia, ja scouttauksen vaikeutta peilaten ko. ongelmaan. Suomessahan on vallalla yleisesti käsitys, että pelaajan tulisi olla jo "valmis paketti" ja valmiina kansainvälisille areenoille hyvinkin nuorena (esim. Tukonen,Joensuu,Korpikoski ym...). Kiire ei ole mihinkään! Suomi-kiekko lähtee jyrkkään nousuun sinä päivänä, kun saamme järjestelmämme kokonaisuudessaan ymmärtämään, että lahjakkuus on todellakin jotain aivan muuta kuin aikainen murrosikä. Mikko Koivu olkoon tästä loistavana esimerkkinä huippupelaajasta, joka kehittyy jatkuvasti (25-vuotias). Hänen kehityksensä on ollut tasaista, johtuen oikeista tavoista ja päätöksistä, jotka ovat yksilöllisesti sopineet juuri hänelle. Voimanhankinta siirrettiin tietoisesti myöhempään ajankohtaan (silläkin "uhalla", että 15v -18v ei pystytty mittaamaan ikään kuin kaikkea ulos). Lopputulos on nyt kaikkien nähtävissä. Jukka Koivu voisi tässäkin asiassa toimia konsulttina, mikäli jääkiekkoliiton ja seurojen puolella ei tähän asiaan löydy ymmärrystä. Lukekaahan Urheilulehdestä kokonaisuudessaan mitä mm. Kekäläinen asiasta tuumii....

Juniorikiekkoilun vallankumous

Mertaranta ja Tamminen ovat sitä mieltä, että suomalaisen kiekkoilun todelliset osaajat, valmentajat, on kutsuttava pikaisesti koolle. Jääkiekkoliiton tehtävä on koordinoida kehitystyötä ja viedä viestiä eteenpäin seuroille.- Jengi koolle Vierumäelle, ovet kiinni ja yhteenveto, jonka mukaisesti toimitaan neljä vuotta. Pysähdy, analysoi ja toimi, Tamminen painottaa.Tamminen korostaa, että ihminen oppii sitä, mitä tekee.- Tässä on kysymys ajattelun vallankumouksesta. Lapsille on annettava seurojen harjoituksissa kotitehtäviä, kuten sata laukausta vanerilta tai kaksi tuntia yksi vastaan yksi –harjoitusta kaverin kanssa. Sellainen pelaaja, joka harjoittelee vain seuran treeneissä, 50 minuuttia kerrallaan, ei kehity huipuksi, Tamminen sanoo.
Mertaranta ihmettelee, miksei jääkiekkoliitto ole saanut aikaiseksi asennemuutoksia.
- Kellot ovat soineet monta vuotta, mutta mitään ei ole tapahtunut.Sedät ihmettelevät lisäksi sitä, miksi keskustelua käyvät kaikki muut paitsi asioista vastaavat henkilöt. Mertarannan ja Tammisen mielestä suomalaisissa kiekkoseuroissa keskitytään liikaa joukkueiden menestymiseen, vaikka kaiken lähtökohtana pitäisi olla yksittäisen pelaajan kehittäminen.
YLE
Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Biologinen ikä ja kalenteri-ikä

Biologinen ikä ja kalenteri-ikä eli kronologinen ikä eroavat usein toisistaan. Meron (2004a) mukaan kalenteri-ikä on karkea biologisen iän likiarvo, jonka epätarkkuus johtuu yksilöllisen biologisen kypsymisaikataulun vaihtelusta. Kalenteri-iältään samanikäiset lapset voivat olla biologisessa kehityksessään useiden vuosien päässä toisistaan. On täysin mahdollista, että kahdesta 12-vuotiaasta lapsesta toinen on keskimääräisen 15-vuotiaan ja toinen vasta 10-vuotiaan tasolla. (Westergård 1990.) Biologisen kypsymisasteen paras arviointimenetelmä on luuston epifyysitumakkeiden kehitysaste eli luustoikä. Se on kasvuvaiheen, murrosiän kehitystapahtumien ajankohdan ja jäljellä olevan kasvun keston osoittaja. Muita käytettyjä biologisen kypsyyden arviointimenetelmiä ovat sekundaariset sukupuolipiirteet ja nuoren ikä
kasvupyrähdyksen huipun aikana. Suomalaisten pituus- ja voimakasvukehitys on Meron (2004a) mukaan jonkin verran hitaampaa kuin monien ulkomaalaisten. Tämä heijastuu osittain junioriurheilun kansainvälisiin arvokilpailuihin, joissa suomalaiset eivät menesty kovin hyvin kovaa fyysistä suorituskykyä vaativissa lajeissa. Toisaalta Sprinthall ja Collins (1995, 76)
pitävät etnisiä ja rodullisia eroja biologisen kypsymisen aikataulussa yleisenä, mutta vääräksi todistettuna harhaluulona. Heidän mielestään tärkeimpiä tekijöitä ovat ravitsemus ja osaltaan vuodenaika, jolloin murrosikä alkoi. Pituuskasvu on kaksi kertaa nopeampaa ja painonlisäys neljä tai viisi kertaa suurempaa keväällä kuin syksyllä.