Jääkiekon 80/20 säännöt, osa 1

Kun muuten tuo aika tuntuu olevan juuri nyt kortilla, päätin aloittaa uuden, liike-elämästä tutun 80/20 säännön mutustelun jääkiekon näkökulmasta. Esitän osissa joukon lyhyitä väittämiä, tiukkapipoisimmille tiedoksi, että nämä syntyvät tahtia 1 per 10 sekunttia, joten niiden todenperäisyys on vähintäänkin kyseenalainen; vai onko?

Väite 1: 80% junnukiekkoilijoista sijaitsee pääkaupunkiseudulla, mutta vain 20% nuorten maajoukkueiden pelaajista tulee tältä alueelta?

Väite 2: jos edellä oleva on tosi, niin tuleeko 80% vai 20% ns. "hyvistä valmentajista" pääkaupunkiseudulta vai sen ulkopuolelta?

Väite 3: jos vastasit edelliseen 80%, älä lue eteenpäin, sillä jäit luokallesi.

Väite 4: pääkaupunkiseudun valmentajista 80% käyttää 80% jääajasta saman koko kentän kiertoharjoituksen tekemiseen(3:lla pelaajalla) ja maaseudun valmentajista vain 20% käyttää ko. harjoitetta (lue myös ns. pelinavaus harjoitus)

Väite 5: 80% valmentajista sitten tuskastelee suurimman osan kautta, kun peli ei "aukea" vaikka jumalauta koko kausi on harjoiteltu " vapaan kentän" surffailua!

Väite 6: 80% valmentajista sisällyttää aina peliosion harjoituksen viimeiseen varttiin, joilloin lihasmuistin ja hermotuksen puolesta se on järjettömintä

Väite 7: 80% pääkkärin valmentajista tehdessään " tiivistyksen" kahteen kentään, ei 80% tekemistään kerroista saa mitään näkyvää aikaiseksi

Väite 8: 80% junioreista ei osaa luistella tai käsitellä mailaa nykykiekon vaatimustason mukaisesti

Väite 9: 80% valmentajista kiinnittää edelliseen 80% liian vähän aikaa

Väite 10: 80% valmentajista lähtee/ on jo lähtenyt "valmentamaan" ensi kauden joukkuettaan, eli kiertämään katsomoihin tutkiskelemaan "mistähän ne ensi kauden vastuun kantajat löytyisivät"?

Viimeinen väite: 80% pääkkärin valmentajista on lopettanut oman "pelaajauransa" B-junnuissa polvivammaan", muuten kyllä........

älkää ottako liian vakavasti.......

LIIKUNNALLISEN TAITAVUUDEN KEHITTYMINEN

Liikunnallinen taitavuus on kuntotekijöiden (nopeus, liikkuvuus, kestävyys ja voima) jaliikehallintakykyjen (reaktiokyky, orientoitumiskyky, tasapainokyky, rytmittämiskyky,yhdistelykyky, erottelukyky, sopeutumiskyky ja kyky erilaistumiseen) välistä yhteistoimintaa. Liikunnallinen taitavuus on lihasten ja hermoston yhteistyökykyä, koordinaatiokykyä, jonka avulla yksilö omaksuu erilaisia liikemalleja ja oppii niiden pohjalta uusia. Nopeus tarkoittaa hermo-lihasjärjestelmän kykyä tuottaa toimintoja mahdollisimman lyhyessä ajassa. Nopeus jakautuu reaktionopeuteen (kyky reagoida nopeasti ärsykkeeseen), räjähtävään nopeuteen (yksittäinen mahdollisimman nopea liikesuoritus) ja liikkumisnopeuteen (nopea siirtyminen paikasta toiseen). Nopeus on voimakkaasti periytyvää hermo-lihasjärjestelmän osalta. Biologisten rakennemuutosten aikaansaaminen ja nopeuden kehitysalueen laajentaminen on helpointa hyvin varhaisessa vaiheessa lapsena, ennen kuin keskushermoston kehitys päättyy.Murrosiässä hermoston kehittyminen saavuttaa aikuisen piirteet. Nuori saavuttaa reaktionopeuden ja liiketiheyden maksimiarvot, joita on myöhemmin vaikea parantaa. Nopeus kehittyymurrosiässä erittäin tehokkaasti, koska myös voimaominaisuudet paranevat huomattavasti.

Liikkuvuus eli notkeus tarkoittaa kykyä tehdä liikelaajuudeltaan suuria liikkeitä.Liikkuvuus on fyysisen kunnon osa-alue, joka on riippuvainen niveltä ympäröivien nivelsiteiden, jänteiden ja lihasten venyvyydestä ja lihasvoimasta. Hyvä liikkuvuus on tärkeä edellytys fyysisen kunnon muidenkin osa-alueiden kehittämiselle. Liikkuvuuden otollinen kehittämisvaihe ajoittuu aikaan ennen murrosiän pituuskasvupyrähdyksen alkua. Murrosiässä pituuskasvu ja lihasmassan kasvu huonontavat liikkuvuutta ja heikentävät sen kehittämismahdollisuuksia ratkaisevasti.
Aikaisemmin hankittua notkeustasoa sen sijaan on helppo ylläpitää.

Kestävyys tarkoittaa henkistä ja ruumiillista kykyä vastustaa väsymystä jatketussa lihastyössä (Autio 2001, 40.41). Fyysinen kestävyys jakautuu karkeastienergiaaineenvaihdunnan muutosten mukaan aerobiseen ja anaerobiseen kestävyyteen. Aerobinen kestävyys on elimistön kykyä jatkaa fyysistä työtä hapenoton ja .kulutuksen pysyessä tasapainossa. Anaerobinen kestävyys onelimistön kykyä vastustaa väsymystä yhtäjaksoisessa suorituksessa hapentarpeen
ylittäessä hapenoton. Kestävyyden kehittämisen kaikkein otollisin aika on murrosiän kasvupyrähdys. Tällöin sydämen koko suhteessa ruumiinpainoon on hyvin edullinen. Ilman harjoitteluakin nuoren kestävyyssuorituskykyyn vaikuttavat absoluuttinen hapenottokyky ja aerobinen energianmuodostuskapasiteetti lisääntyvät biologisenkasvun myötä. Anaerobinen kapasiteetti on yhteydessä lihasmassaan ja paranee huomattavastivasta murrosiän jälkeen.

Voima on hermo-lihasjärjestelmän kykyä vaikuttaa ulkoisiin kuormiin ja voimiin paikallaan pitävästi (staattisesti), voittavasti (konsentrisesti) tai peräänantavasti (eksentrisesti). Voima jakautuu nopeusvoimaan (nopea voiman tuottaminen), maksimivoimaan (suurin mahdollinen tahdonalaisessa kertaponnistuksessa tuotettu voima) ja kestovoimaan (pitkäkestoinen voiman tuottaminen). Lasten ja nuorten voima kehittyy perintötekijöiden ja harjoittelun yhteisvaikutuksena. Lihasten absoluuttinen maksimivoima kasvaa ilman erityistä voimaharjoitteluakin kahdenkymmenen ensimmäisen ikävuoden aikana. Hormonaalinen kypsyminen kiihtyy pojilla murrosiän aikana lisäten lihasmassaa ja voimaa. Voiman suhteellinen kasvuhuippu on noin 15 vuoden iässä ja saavuttaa absoluuttisen huippunsa,harjoittelun tasosta riippuen, vasta 20-30 vuoden iässä. Nopeusvoiman nopein kehitysvaihe on pojilla 13-15 vuoden iässä. Kestovoimakkuus kehittyy pojilla loivasti 13-16 vuoden iässä, jolloin poikien hartiaseudun kestovoimakkuus kehittyy nopeasti. Voiman kehittyminen tukee myös motoristen taitojen oppimista.

Mihin pelaajan taidot perustuvat?

Jääkiekkotaidot perustuvat fyysisille valmiuksille ja lajinomaisille fyysisille ominaisuuksille. Fyysiset valmiudet ovat fyysisiä ja liikunnallisia ominaisuuksia, jotka toimivat perustana liikuntasuorituksille ja suorituskyvylle. Näitä valmiuksia ovat motorinen taitavuus, liikkuvuus, lihaskunto ja aerobinen kunto. Lajinomaiset fyysiset ominaisuudet (luisteluvoima ja –nopeus, kaksinkamppailuvoima, käsien nopeus, lihasvoima ja –tasapaino, lajinomainen nopeus ja lajikestävyys) ovat jääkiekon lajianalyysin ja kokemustiedon perusteella keskeisiä ominaisuuksia pelissä menestymisen kannalta. Pelaajat, jotka ovat hyvässä fyysisessä kunnossa, ovat vähemmän alttiita loukkaantumisille ja pystyvät kilpailemaan ja kamppailemaan otteluissa paremmin kuin fyysisesti heikommat pelaajat .Luisteluvoima ja –nopeus tarkoittaa pelissä toistuvia lyhytkestoisia ja täysitehoisia luistelusuorituksia kiekon kanssa tai ilman kiekkoa Jääkiekossa kaikki toiminta perustuu pelaajien väliseen kaksinkamppailuun . Kaksinkamppailuvoima edellyttää pelaajalta hyvien voimaominaisuuksien lisäksi oikeaaikaisuutta, teknistä taitavuutta ja nopeutta. Pelitilanteissa ratkaisevaa on myös kiekon ja mailan käsittelynopeus. Käsien nopeuteen jääkiekon lajiteknisissä suorituksissa vaikuttavat osaltaan myös hartiaseudun ja keskivartalon lihaskunto. Lihasvoima ja -tasapaino tukevat lajitaitojen kehittymistä. Nopeusvoima mahdollistaa räjähtävät suoritukset. Lajinomainen nopeus on pelinomaista nopeutta. Jotta pelaaja säilyttäisi suorituskykynsä läpi koko ottelun, tarvitsee hän lajikestävyyttä johon taas vaikuttaa oleellisesti tekninen taitavuus suoritusten taloudellisuuden kautta. Peliin ja taitosuorituksiin liittyy maksimitehoisia, lyhytaikaisia ponnistuksia. Pelitaitojen suoritusnopeuteen kuuluu luistelunopeuden lisäksi rytmin- ja suunnanmuutoksia, harhautuksia, reaktionopeutta sekä ketteryyttä. Taito on taktiikan edellytys ja pelin tasokkuus riippuu pelaajan taidoista, pelikäsityksestä ja muista pelaajan perusominaisuuksista. Ihanteellinen tilanne pelin tason kannalta olisi se, että joukkuetoverit pystyisivät luomaan kiekolliselle pelaajalla useita tarkoituksenmukaisia pelitilanteen ratkaisuvaihtoehtoja ja että hän pystyisi taidoillaan hyödyntämään niistä vaikeintakin. Taito suorittaa vaikeitakin opittuja suoritusmalleja yllättävään aikaan ja yllättävällä tavalla tekevät pelityylistä luovan.
(lähteet mm. Westerlund, Pollit,Luhtanen)