LIIKUNNALLISEN TAITAVUUDEN KEHITTYMINEN

Liikunnallinen taitavuus on kuntotekijöiden (nopeus, liikkuvuus, kestävyys ja voima) jaliikehallintakykyjen (reaktiokyky, orientoitumiskyky, tasapainokyky, rytmittämiskyky,yhdistelykyky, erottelukyky, sopeutumiskyky ja kyky erilaistumiseen) välistä yhteistoimintaa. Liikunnallinen taitavuus on lihasten ja hermoston yhteistyökykyä, koordinaatiokykyä, jonka avulla yksilö omaksuu erilaisia liikemalleja ja oppii niiden pohjalta uusia. Nopeus tarkoittaa hermo-lihasjärjestelmän kykyä tuottaa toimintoja mahdollisimman lyhyessä ajassa. Nopeus jakautuu reaktionopeuteen (kyky reagoida nopeasti ärsykkeeseen), räjähtävään nopeuteen (yksittäinen mahdollisimman nopea liikesuoritus) ja liikkumisnopeuteen (nopea siirtyminen paikasta toiseen). Nopeus on voimakkaasti periytyvää hermo-lihasjärjestelmän osalta. Biologisten rakennemuutosten aikaansaaminen ja nopeuden kehitysalueen laajentaminen on helpointa hyvin varhaisessa vaiheessa lapsena, ennen kuin keskushermoston kehitys päättyy.Murrosiässä hermoston kehittyminen saavuttaa aikuisen piirteet. Nuori saavuttaa reaktionopeuden ja liiketiheyden maksimiarvot, joita on myöhemmin vaikea parantaa. Nopeus kehittyymurrosiässä erittäin tehokkaasti, koska myös voimaominaisuudet paranevat huomattavasti.

Liikkuvuus eli notkeus tarkoittaa kykyä tehdä liikelaajuudeltaan suuria liikkeitä.Liikkuvuus on fyysisen kunnon osa-alue, joka on riippuvainen niveltä ympäröivien nivelsiteiden, jänteiden ja lihasten venyvyydestä ja lihasvoimasta. Hyvä liikkuvuus on tärkeä edellytys fyysisen kunnon muidenkin osa-alueiden kehittämiselle. Liikkuvuuden otollinen kehittämisvaihe ajoittuu aikaan ennen murrosiän pituuskasvupyrähdyksen alkua. Murrosiässä pituuskasvu ja lihasmassan kasvu huonontavat liikkuvuutta ja heikentävät sen kehittämismahdollisuuksia ratkaisevasti.
Aikaisemmin hankittua notkeustasoa sen sijaan on helppo ylläpitää.

Kestävyys tarkoittaa henkistä ja ruumiillista kykyä vastustaa väsymystä jatketussa lihastyössä (Autio 2001, 40.41). Fyysinen kestävyys jakautuu karkeastienergiaaineenvaihdunnan muutosten mukaan aerobiseen ja anaerobiseen kestävyyteen. Aerobinen kestävyys on elimistön kykyä jatkaa fyysistä työtä hapenoton ja .kulutuksen pysyessä tasapainossa. Anaerobinen kestävyys onelimistön kykyä vastustaa väsymystä yhtäjaksoisessa suorituksessa hapentarpeen
ylittäessä hapenoton. Kestävyyden kehittämisen kaikkein otollisin aika on murrosiän kasvupyrähdys. Tällöin sydämen koko suhteessa ruumiinpainoon on hyvin edullinen. Ilman harjoitteluakin nuoren kestävyyssuorituskykyyn vaikuttavat absoluuttinen hapenottokyky ja aerobinen energianmuodostuskapasiteetti lisääntyvät biologisenkasvun myötä. Anaerobinen kapasiteetti on yhteydessä lihasmassaan ja paranee huomattavastivasta murrosiän jälkeen.

Voima on hermo-lihasjärjestelmän kykyä vaikuttaa ulkoisiin kuormiin ja voimiin paikallaan pitävästi (staattisesti), voittavasti (konsentrisesti) tai peräänantavasti (eksentrisesti). Voima jakautuu nopeusvoimaan (nopea voiman tuottaminen), maksimivoimaan (suurin mahdollinen tahdonalaisessa kertaponnistuksessa tuotettu voima) ja kestovoimaan (pitkäkestoinen voiman tuottaminen). Lasten ja nuorten voima kehittyy perintötekijöiden ja harjoittelun yhteisvaikutuksena. Lihasten absoluuttinen maksimivoima kasvaa ilman erityistä voimaharjoitteluakin kahdenkymmenen ensimmäisen ikävuoden aikana. Hormonaalinen kypsyminen kiihtyy pojilla murrosiän aikana lisäten lihasmassaa ja voimaa. Voiman suhteellinen kasvuhuippu on noin 15 vuoden iässä ja saavuttaa absoluuttisen huippunsa,harjoittelun tasosta riippuen, vasta 20-30 vuoden iässä. Nopeusvoiman nopein kehitysvaihe on pojilla 13-15 vuoden iässä. Kestovoimakkuus kehittyy pojilla loivasti 13-16 vuoden iässä, jolloin poikien hartiaseudun kestovoimakkuus kehittyy nopeasti. Voiman kehittyminen tukee myös motoristen taitojen oppimista.