Esittäessäni Sihvosen Suorassa (5.2.2009) herra Sihvoselle kysymyksen, koskien Urheilulukioidemme valintakriteereitä, ja väittämän jääkiekkoliiton kyvyttömyydestä löytää lahjakkuudet, herra vastasi mm. seuraavalla tavalla:
1.Emme me menetä tällä hetkellä yhtään pelaajaa sen tähden, että nämä muka kehittyisivät "sitten joskus myöhemmin".
2.Kyllä lahjakkuuden näkee ammattisilmällä 10-vuotiaasta.
Vastaus kohtaan 1.
Täyttä paskaa! Jos maastamme löytyy lisää näitä "hoki asiantuntijoita", jotka eivät todellakaan vielä herran vuonna 2009 tajua, että suurin tulevaisuuden mahdollisuutemme on nimenomaan oppia tunnistamaan näitä eritahtiin kehittyviä nuoria pelaajanalkuja, olemme pahemmassa liemessä kuin kuvittelinkaan. Kyse on toki kokanaisuudesta, joka koostuu useista eri komponenteista, mutta ei tehdä asiasta myöskään likaa valmentaja keskeistä. Tällä tarkoitan sitä, että jos käsissäsi on valmentajana kasa paskaa, siitä on aika vaikea lähteä leipomaan Runebergin torttuja. Kuinka sitten saisi torttuja varten oikeanlaisia taikina-aineksia? No herra Sihvonen, yksinkertaisesti tunnistamalla nämä hyvin yksilöllisesti ja eritahtia kehittyvät nuoret. Siinä vaiheessa kun maassamme aletaan ymmärtää, että juniorivalmentajien tehtävänä on nimenomaan valmentaa ja opettaa, eikä vain koettaa löytää keinoja illasta toiseen oman egonsa pönkittämiseen; olemme voittajia. Josta pääsemmekin sopivan aasinsillan kautta kohtaan 2.
Vastaus kohtaan 2
Jumalauta, asiahan on siis paketissa. Eikun etsimään näitä "ammattisilmiä" (toivottavasti löytyy edes toinen silmäpari herra Sihvosen lisäksi), jotka tunnistavat jo kilometrien päästä nämä tulevat kiekkotähtemme. Haluankin ehdottomasti ensi viikon Sihvosen Suorassa kysyä tämän asian myös herralta itseltään. Eli siis miten? ja ennenkaikkea mitä?, hän näillä "ihme silmillään" näkee sellaista, mitä muut eivät ole huomanneet? Jääkäämme siis odottamaan "ihmesilmä Sihvosen" vastausta ...
lauantai 7. helmikuuta 2009
Kyllä lahjakkuuden näkee ammattisilmällä 10-vuotiaasta!
Lähettänyt Juha Tarvainen klo 10.30
Tunnisteet: lahjakkuus, Petteri Sihvonen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti