Biologinen ikä ja kalenteri-ikä

Biologinen ikä ja kalenteri-ikä eli kronologinen ikä eroavat usein toisistaan. Meron (2004a) mukaan kalenteri-ikä on karkea biologisen iän likiarvo, jonka epätarkkuus johtuu yksilöllisen biologisen kypsymisaikataulun vaihtelusta. Kalenteri-iältään samanikäiset lapset voivat olla biologisessa kehityksessään useiden vuosien päässä toisistaan. On täysin mahdollista, että kahdesta 12-vuotiaasta lapsesta toinen on keskimääräisen 15-vuotiaan ja toinen vasta 10-vuotiaan tasolla. (Westergård 1990.) Biologisen kypsymisasteen paras arviointimenetelmä on luuston epifyysitumakkeiden kehitysaste eli luustoikä. Se on kasvuvaiheen, murrosiän kehitystapahtumien ajankohdan ja jäljellä olevan kasvun keston osoittaja. Muita käytettyjä biologisen kypsyyden arviointimenetelmiä ovat sekundaariset sukupuolipiirteet ja nuoren ikä
kasvupyrähdyksen huipun aikana. Suomalaisten pituus- ja voimakasvukehitys on Meron (2004a) mukaan jonkin verran hitaampaa kuin monien ulkomaalaisten. Tämä heijastuu osittain junioriurheilun kansainvälisiin arvokilpailuihin, joissa suomalaiset eivät menesty kovin hyvin kovaa fyysistä suorituskykyä vaativissa lajeissa. Toisaalta Sprinthall ja Collins (1995, 76)
pitävät etnisiä ja rodullisia eroja biologisen kypsymisen aikataulussa yleisenä, mutta vääräksi todistettuna harhaluulona. Heidän mielestään tärkeimpiä tekijöitä ovat ravitsemus ja osaltaan vuodenaika, jolloin murrosikä alkoi. Pituuskasvu on kaksi kertaa nopeampaa ja painonlisäys neljä tai viisi kertaa suurempaa keväällä kuin syksyllä.