Suuren muutoksen tuuli puhaltaa

Oulu ,Suomen juniorikiekkoilun tilasta virisi torstai-iltana vilkas ja värikäs keskustelu. Kalevan tietoisku houkutteli Raksilan jäähallin kärppäklubille satakunta jääkiekon ystävää.
Ilta sai kanuuna-alun, kun Juhani Tamminen naulasi omat teesinsä puhelimitse Vaasasta. Panelistiksi kutsuttu kiekkopersoona ei päässyt matkustamaan Ouluun korkean kuumeen vuoksi.
Pikkuleijonien mahalasku vuodenvaihteen MM-turnauksessa on Tammisen mukaan signaali, jonka pitäisi saada hälytyskellot kilkattamaan.
"Paras vaihtoehto on se, että nuori pelaaja saa hyvää valmennusta. Toiseksi paras vaihtoehto on, että pelaaja oppii asioita itsenäisesti, kantapään kautta. Huonoin vaihtoehto on, että pelaaja saa huonoa valmennusta", Tamminen kiteytti.
Tammisen mielestä ratkaisu ongelmiin ei ole se, että seurassa tapahtuvan harjoittelun tuntimääriä nostetaan.
"Paluu luontoon ja luonnonjäille on nyt se juttu, jota minä lähtisin ajamaan. Miten ihminen oppii parhaiten? Tekemällä itse, omaehtoisen tekemisen kautta", Tamminen viittasi takavuosina kukoistaneeseen pihapelikulttuuriin.
Sportin Mestis-joukkueen päävalmentajan avaus teki vaikutuksen yleisöön. Päätettyään puheenvuoronsa Tamminen sai yleisöltä spontaanit aplodit.

Omat treenit a ja o
Kärppien SM-liigajoukkueen hyökkääjä Juhamatti Aaltonen antoi hyvän esimerkin siitä, mitä omaehtoinen harjoittelu käytännössä tarkoittaa.
"Lapsena minun kiekkokouluni alkoi lauantaiaamuisin kello 9. Televisiosta tuli silloin aina NHL Power Weekly -ohjelma. Katsoin ohjelman, otin NHL-tähdistä mallia ja lähdin ulkojäälle harjoittelemaan samoja temppuja", Aaltonen muisteli pilke silmäkulmassa.
Aaltosen laskujen mukaan hän käytti pikkujuniorina seuraharjoituksiin vain kolme tuntia viikossa. Omatoimiseen harjoitteluun vierähti sen sijaan 20 tuntia. Tarkat luvut Aaltonen tallensi punakantiseen kirjaansa.
"Tuo 20 tuntia oli pelailua yksin tai kavereiden kanssa."
Aaltonen ei mennyt joukkueharjoituksiin oppimaan vaan näyttämään, mitä on Iin kotikaukalossa oppinut.
Panelistit ja yleisö ottivat hanakasti kantaa suomalaisen juniorivalmennuksen ongelmiin. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että nimenomaan nuorimpien ikäluokkien pelaajille on saatava ammattitaitoista ja ammattimaista valmennusta. Näin ei vielä ole.
Suomen kaltaisella maalla ei ole enää varaa valmennuksellisiin kompromisseihin.
"Jokaisesta ikäluokasta nousee lahjakkuuksia. Meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että emme pilaa näitä talentteja", Oulun Kärpät 46 ry:n toiminnanjohtaja Harri Aho muotoili.
"Suuri haaste on, miten ammattivalmentajien palkkaukseen saadaan kanavoitua rahaa", Aho jatkoi.

Turhaa seisoskelua
Kiekko-Oulun junioripäällikkö, ex-huippupelaaja Veikko Torkkeli viihdytti yleisöä humoristisilla tarinoillaan ja nasevilla kannanotoillaan. Torkkeli kiinnitti huomiota muun muassa jääharjoitusten organisointiin.
"Liian usein suuri osa ajasta menee pelkkään seisoskeluun. Järkevällä organisoinnilla voidaan päästä siihen, että tunnin harjoituksesta 45-50 minuuttia on tehokasta toimintaa", Torkkeli vakuutti.
Nuorten keskinäisessä kilpailussa ei ole mitään pahaa. Kilpailu kuuluu urheiluun eikä ole keneltäkään pois.
"Kun kaksi hyvää pelaajaa kilpailee keskenään, siitä on vain hyötyä molemmille", Harri Aho muistutti.
Suomalaiset juniorit ovat poikkeuksetta hyviä luistelijoita ja nöyriä joukkuepelaajia. Juhamatti Aaltonen toivoi, että myös kaavasta poikkeaville pelaajille annettaisiin mahdollisuus puhjeta kukkaan.
Aaltosella, 23, on jo visio siitä, millaista kiekkoa hänen valmentamansa juniorijoukkue pelaisi.
"Joskus olemme joukkuekavereiden kanssa asiasta vitsailleet. Minun joukkueessani puolustajilla olisi kiekon roiskimiskielto. Kannustaisin pelaajia riskinottoon ja kiekon kontrolloimiseen", Aaltonen maalaili.

Kiekko-Kaleva 5.5.2009