Harjoittelun määrä ja laatu ylös

Harjoitusmäärät ovat tippuneet paljon menneistä ajoista. 1970-luvun alussa syntyneet junnut harjoittelivat aikoinaan todella kovia määriä. Ja luulen, että jos A- ja B-junnujen harjoittelua verrattaisiin vaikka Hanna-Maria Seppälän tai Kiira Korven treenimääriin, ero olisi huikea, TPS Hockey Akatemian rehtori Jukka Koivu miettii.
- Olemme nyt nostaneet junnujemme treenimääriä Tepsissä selkeästi. Jatkossa meidän pitäisi päästä minimissään 20 harjoitustuntiin viikossa. Siitäkin on kuitenkin vielä pitkä matka Vladimir Jursinovin aikoihin.
Jursinovin opissa itsekin kovia tuloksia saavuttanut Saku Koivu korostaa nuorison elämän olleen muutenkin hänen junnuvuosinaan aktiivisempaa.
- Harjoittelumme oli monipuolisempaa ja siinä oli aina leikkimieli mukana. Pelasimme paljon erilaisia pelejä ja itse rakastuin jo alle kymmenvuotiaana urheiluun. Nykyisin harjoittelu on paljon systemaattisempaa, Saku Koivu pohtii.
- Hukkaamme Suomessa parhaat herkkyyskaudet, kun juniorien harjoitusmäärät jäävät paljon muista maista. Pianon tai viulun soittoa Suomessa voi kyllä harjoitella 12-vuotiaana neljästä kuuteen tuntia päivässä, mutta urheilussa emme jostain syystä toimi samoin, Lampinen vertaa.

- Nuorten valmentajiksi kaivattaisiin entistä enemmän ammattilaisia. Heidän johdollaan lapsilla olisi hyvät edellytykset harjoitella 4-6 tuntia päivässä. Meidän systeemiimme on kuitenkin pesiytynyt vääriä malleja siitä, mitä on kova harjoittelu, hän jatkaa.
Pelkällä harjoittelun määrän lisäämisellä TPS ei kuitenkaan lähde nostamaan junnujaan taas valtakunnan kärkeen.
- Harjoituksen laatu on yhtä tärkeätä kuin määrä. Tarkoituksena ei tietenkään ole tappaa ketään liialla harjoittelulla, Koivu sanoo.
TPS:n akatemia pyrkii tarjoamaan sinne valituille 18 nuorelle jääkiekkoilijalle laadukkaampaa ja yksilöllisempää harjoittelua.
Koivu on käynyt kevään aikana kehityskeskustelut akatemiaan valittujen urheilijoiden kanssa.
- Niiden keskustelujen pohjalta rakennamme Lampisen kanssa kaikille henkilökohtaiset ohjelmat. Pyrimme kehittämään nuoria heidän omien vahvuuksiensa kautta.
- Seuraavaksi käynnistämme valmentajien koulutuksen. Tämä on kokonaisvaltainen paketti, jota viemme maltillisesti eteenpäin. Tuloksia ei tule hetkessä, eikä nappia painamalle, Koivu korostaa.
- Hukkaamme Suomessa parhaat herkkyyskaudet, kun juniorien harjoitusmäärät jäävät paljon muista maista. Pianon tai viulun soittoa Suomessa voi kyllä harjoitella 12-vuotiaana neljästä kuuteen tuntia päivässä, mutta urheilussa emme jostain syystä toimi samoin, Lampinen vertaa.
Lampisen rooli Tepsissä kasvaa
Olemme käyneet Jukan kanssa akatemialaisten testituloksia läpi ja tiedämme nyt, mitä puuroa siellä on syöty.
- On tärkeätä tietää, missä menemme, ja mitä osa-alueita meidän pitää kunkin pelaajan kohdalla jatkossa kehittää, Lampinen miettii.
- Jokainen nuori kehittyy omaa tahtiaan. Fyysisen kehityksen ero voi olla kolmekin vuotta, hän jatkaa. Hyvä esimerkki tästä on Mikko Koivu, joka kehittyy edelleen 25-vuotiaana jättiharppauksin.
- Minulla oli nuoruusvuosina niin kova pituuskasvun vaihe, että jätimme tietoisesti punttitreenin silloin pois.
- Vähän vaikeatahan se oli pelata, kun vierellä oli pelaajia, jotka vetivät jo täysiä punttitreenejä.
- Se oli kuitenkin täysin tietoinen ratkaisu Jukalta ja Kyöstiltä. Ratkaisu on myös osoittautunut oikeaksi, Mikko Koivu sanoo.

Julkaistu 31.5.2008 (Turun Sanomat)