Marko Allen HPK:n vuosikirjassa......

Juttu napattu Urheilulehti.fi:n verkkokeskustelusta, johon Sihvonen vastaa:
Nykyisin juniorivalmentajana toimiva ex-liigakiekkoilija Marko Allen täräyttää HPK:n juniorijääkiekon vuosikirjassa, että syy nykyisten juniorien taitovajeeseen on HPK:ssakin vallalla oleva pelikirja-ajattelu. Allenin mukaan kiekkojunnuille tulee antaa 'vapaat kädet' toimia kentällä, eikä kahlita heitä pelikirjamuottiin. Kirjoituksessaan Allen ei viittaa Nuoreen Suomeen, vähäisiin harjoittelumääriin, suuriin ryhmiin tai muihin viimeaikaisessa kiekkokeskustelussa mainittuihiin asioihin vaan ainoastaan joukkueiden pelikirja-ajatteluun.

Koska olen varma, että olet samassa organisaatiossa toimivana Allun kirjoituksen kokonaan lukenut toivon komenttiasi asiasta.
Päätykatsomo

Sihvonen:
En ole lukenut, mutta paljon olen tekstistä kuullut.

Osin Allenia on ymmärretty väärin HPK:ssa, se on tulkintani. Kyse on siitä, että mitä "pelikirjalla" ymmärretään. Laajasti ajatellen pelikirjaan liittyy myös yksilötaitojen opettaminen. Ja yksilötaidot kehittyvät parhaiten pienissä ryhmissä ja isoilla harjoitusmäärillä. Tästä Allen ei ole kanssani varmaankaan eri mieltä.

Sellainen pelikirja-ajattelu, joka lopettaa pelaajien ajattelun jäällä, ei ole hyvää pelikirja-ajattelua ja -valmennusta. Mutta vaikkapa HPK:n B-junioreiden ja A-junioreiden pelikirjajääkiekko, sellaisina kuin päävalmentajat Pennanen ja Tapola sen toteuttavat, on aivan loistavaa junirijääkiekkoa yksilön kehittämisen näkökulmasta. Kyse on VAIHTOEHTOJEN jääkiekosta. Pelaajalla on jokaiseen pelitilanteeseen vaihtoehtoja. Ja noille kaikille vaihtoehdoille on opetettu eri tekniikat toteuttaa vaihtoehto.

Se on aivan selvää, ettei enää 15-vuotiaasta eteenpäin jääkiekko voi olla viidakkoa ja sekamelskaa. Kun katson kanadalaisia junioripelejä, ne ovat jo hyvin varhain pelikirjajääkiekkoa. Samoin Ruotsissa ja nyt jo myös Venäjällä.

Aika usein huomaan, että viljelemäni ja tunnetuksi tekemäni käsite "pelikirja" ymmärretään ihan väärin.