Jääkiekko on taito-, nopeus-, voima-, nopeuskestävyys- sekä kestävyyslaji (Hakkarainen 2004), joka edellyttää erityisesti hermolihasjärjestelmän kykyä hyödyntää liikenopeutta.jääkiekkosuoritukseen vaikuttavat perimä, fysiologinen kunto,
taitotaso, fysiologiset ja sosiaaliset kyvyt, ympäristö ja valmennus. Westerlundin (1997) mielestä jääkiekossa yhdistyvät yksilölliset ominaisuudet ja taidot sekä joukkuepelin täsmällisyys. Näin ollen pelaajan tulee hallita pelikäsitys, henkiset ja sosiaaliset pelivalmiudet, tekniset ja motoriset taidot sekä fyysiset valmiudet. Edellisistä muodostuvat pelaajan pelitaidot nopeasti vaihtuvissa pelitilanteissa ja rooleissa, jotka hänen tulee sisällyttää kentällisen yhteistyöhön ja joukkueen ryhmädynamiikkaan. Chambers (2000) lukee kenttäpelaajan teknisiin perustaitoihin kuuluviksi luistelun, kiekon laukaisun, mailan käsittelyn ja kiekon hallinnan, kiekon syöttämisen joukkuetoverille ja kiekon haltuunoton, kiekon torjunnan, riiston sekä taklaukset ja niiden vastaanotot. Stamm (2001, 11) pitää tasapainotaitoa jääkiekkoilijan tärkeimpänä taitona, kaikkien teknisten perustaitojen perustana. Jääkiekon pelaaminen edellyttää mahdollisimman monen taidon automatisoitumista, jolloin pelaajan ei tarvitse ajatella perusliikkumista tai perustaitojen toteuttamista, vaan hän voi kiinnittää riittävästi huomiota pelin asettamiin vaatimuksiin.
Luistelutaito on jääkiekkoilijan tärkein taito. Ilman kunnon luistelutekniikkaa muiden jääkiekossa vaadittavien taitojen oppiminen on erittäin vaikeaa. Luistelu on pohjimmiltaan yhden jalan vuorotteleva tasapainosuoritus. Oikea luistelu-asento luo perusteet tasapainolle ja luistelunopeudelle. Luistelu-asennossa polvet ja nilkat ovat koukistuneet, ylävartalo on pienessä etunojassa lantiosta lähtien, pää on pystyssä ja katse suuntautuu eteenpäin. Painopiste on keskellä jalkapohjaa. Luistelijaa edestäpäin katsottaessa suora linja kulkee jalkaterästä polven kautta leukaperään. Sivusta luistelijaa katsottaessa nilkka, polvi, lonkka, hartia ja pää muodostavat suoran linjan luistelijan suorittaessa luistelupotkua.Optimaalista luistelutekniikkaa ei ole analyyttisesti pystytty määrittelemään. Useat erilaiset luistelutekniikat voivat tuottaa saman luistelunopeuden. Kuitenkin voiman ja nopeuden lisääminen vähentävät käytettäviä tekniikoita. Taitava luistelija hallitsee tehokkaan, vähän energiaa kuluttavan etu- ja takaperiluistelun, pysähdykset, lähdöt, käännökset sekä rytmin- ja suunnanmuutokset.
Kiekonkäsittelytaidon avulla pelaaja pitää kiekkoa hallussaan muuttuvissa tilanteissa ja pystyy näin osaltaan hallitsemaan pelin virtausta. Pelaajan käsitellessä kiekkoa hänen tulisi pitää käsiään irti vartalostaan. Kiekko pysyy parhaiten pelaajan hallinnassa ollessaan keskellä mailan lapaa.Kiekonkäsittelytaidon tulisi olla niin automatisoitunut, ettei pelaajan tarvitsisi seurata katseellaan kiekkoa. Pelaajan katseen täytyy suuntautua ylös, jotta hän voi seurata pelikentän tapahtumia. Kiekon hallinnassa pelaajaa auttaa kehittynyt perifeerinen näkökyky. Nopean ja tarkan laukaisutaidon avulla pelaajat tekevät kaikista maaleista noin ¾. Kaksinkamppailuvoima edellyttää pelaajalta hyvien voimaominaisuuksien lisäksi oikeaaikaisuutta, teknistä taitavuutta ja nopeutta. Pelitilanteissa ratkaisevaa on myös kiekon ja mailan käsittelynopeus. Käsien nopeuteen jääkiekon lajiteknisissä suorituksissa vaikuttavat osaltaan myös hartiaseudun ja keskivartalon lihaskunto. Lihasvoima ja - tasapaino tukevat lajitaitojen kehittymistä. Nopeusvoima mahdollistaa räjähtävät suoritukset. Lajinomainen nopeus on pelinomaista nopeutta. Jotta pelaaja säilyttäisi suorituskykynsä läpi koko ottelun, tarvitsee hän lajikestävyyttä johon taas vaikuttaa oleellisesti tekninen taitavuus suoritusten taloudellisuuden kautta.
taitotaso, fysiologiset ja sosiaaliset kyvyt, ympäristö ja valmennus. Westerlundin (1997) mielestä jääkiekossa yhdistyvät yksilölliset ominaisuudet ja taidot sekä joukkuepelin täsmällisyys. Näin ollen pelaajan tulee hallita pelikäsitys, henkiset ja sosiaaliset pelivalmiudet, tekniset ja motoriset taidot sekä fyysiset valmiudet. Edellisistä muodostuvat pelaajan pelitaidot nopeasti vaihtuvissa pelitilanteissa ja rooleissa, jotka hänen tulee sisällyttää kentällisen yhteistyöhön ja joukkueen ryhmädynamiikkaan. Chambers (2000) lukee kenttäpelaajan teknisiin perustaitoihin kuuluviksi luistelun, kiekon laukaisun, mailan käsittelyn ja kiekon hallinnan, kiekon syöttämisen joukkuetoverille ja kiekon haltuunoton, kiekon torjunnan, riiston sekä taklaukset ja niiden vastaanotot. Stamm (2001, 11) pitää tasapainotaitoa jääkiekkoilijan tärkeimpänä taitona, kaikkien teknisten perustaitojen perustana. Jääkiekon pelaaminen edellyttää mahdollisimman monen taidon automatisoitumista, jolloin pelaajan ei tarvitse ajatella perusliikkumista tai perustaitojen toteuttamista, vaan hän voi kiinnittää riittävästi huomiota pelin asettamiin vaatimuksiin.
Luistelutaito on jääkiekkoilijan tärkein taito. Ilman kunnon luistelutekniikkaa muiden jääkiekossa vaadittavien taitojen oppiminen on erittäin vaikeaa. Luistelu on pohjimmiltaan yhden jalan vuorotteleva tasapainosuoritus. Oikea luistelu-asento luo perusteet tasapainolle ja luistelunopeudelle. Luistelu-asennossa polvet ja nilkat ovat koukistuneet, ylävartalo on pienessä etunojassa lantiosta lähtien, pää on pystyssä ja katse suuntautuu eteenpäin. Painopiste on keskellä jalkapohjaa. Luistelijaa edestäpäin katsottaessa suora linja kulkee jalkaterästä polven kautta leukaperään. Sivusta luistelijaa katsottaessa nilkka, polvi, lonkka, hartia ja pää muodostavat suoran linjan luistelijan suorittaessa luistelupotkua.Optimaalista luistelutekniikkaa ei ole analyyttisesti pystytty määrittelemään. Useat erilaiset luistelutekniikat voivat tuottaa saman luistelunopeuden. Kuitenkin voiman ja nopeuden lisääminen vähentävät käytettäviä tekniikoita. Taitava luistelija hallitsee tehokkaan, vähän energiaa kuluttavan etu- ja takaperiluistelun, pysähdykset, lähdöt, käännökset sekä rytmin- ja suunnanmuutokset.
Kiekonkäsittelytaidon avulla pelaaja pitää kiekkoa hallussaan muuttuvissa tilanteissa ja pystyy näin osaltaan hallitsemaan pelin virtausta. Pelaajan käsitellessä kiekkoa hänen tulisi pitää käsiään irti vartalostaan. Kiekko pysyy parhaiten pelaajan hallinnassa ollessaan keskellä mailan lapaa.Kiekonkäsittelytaidon tulisi olla niin automatisoitunut, ettei pelaajan tarvitsisi seurata katseellaan kiekkoa. Pelaajan katseen täytyy suuntautua ylös, jotta hän voi seurata pelikentän tapahtumia. Kiekon hallinnassa pelaajaa auttaa kehittynyt perifeerinen näkökyky. Nopean ja tarkan laukaisutaidon avulla pelaajat tekevät kaikista maaleista noin ¾. Kaksinkamppailuvoima edellyttää pelaajalta hyvien voimaominaisuuksien lisäksi oikeaaikaisuutta, teknistä taitavuutta ja nopeutta. Pelitilanteissa ratkaisevaa on myös kiekon ja mailan käsittelynopeus. Käsien nopeuteen jääkiekon lajiteknisissä suorituksissa vaikuttavat osaltaan myös hartiaseudun ja keskivartalon lihaskunto. Lihasvoima ja - tasapaino tukevat lajitaitojen kehittymistä. Nopeusvoima mahdollistaa räjähtävät suoritukset. Lajinomainen nopeus on pelinomaista nopeutta. Jotta pelaaja säilyttäisi suorituskykynsä läpi koko ottelun, tarvitsee hän lajikestävyyttä johon taas vaikuttaa oleellisesti tekninen taitavuus suoritusten taloudellisuuden kautta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti